MA: [Alkaa kesken lauseen:] vuotta ko minä alotil lypsä nellä lehmää. äiti kaikki teki maatyöt itse. (ei) meil ei miest ollut ja, veikko ol viie, viiestä vuuvvest vanhemp minua. veikko oli äiti- kans pellolla i minä kotonna tein syömisen ja, lehmät lypsin ja, äiti ei meitä säälinyt äiti pani ni- kovasti työtä tekemän että se piti olla ja, itse oli nyt jo minul luonani täällä. halvahunut oli ja ol tuotu hirsiä häl läksi, ottama kuorta hirsistä poikke ja putos niihi hirsiv vällii ja minä tulen työstä ja hiä itköö et, rukkoilen Jumala että Jumala tulis ja kuka ik-, kenen ikkä ihmisen antais minun nostais tiält pois. äiti no mitä vart si sitä tellasta käyt tekemä?. ajattelen ain et siul oh helpomp. vot, äit sellai autto (minu). äiti- kotom minull oli hyvä. ja minä olin yks, tyttö äitil i, veikko oli yks poika ja, äiti eij ollut mikän äiti oli työntekijä ja, meitä tehti kulaakiks myös. my olimmo kulakkia myös. äiti ei Siperii viety, ko, äiti tehti kulakiks sen tak että ko minull ol kaheksa- kuukatta ja veikoll oli, hä ol viittä vuotta vanhem minnu neljä, vuotta sellai, no, ja, meil oli, otettu, likka, pien tyttö tällin, mikä ois katson meim perrää. ja äit männö pellol. ja meit tehti kulakiks. kaik vieti seinätaulut kaik vieti poikkee kaik, kaik ne, oike ne, sellaset kutka työtä eivät elämässä tahtonet tehhä ne kaik, tassiit pois. no vot. (--) sitten minä kävi- koulus ja, minä olin, viiennessä luokassa, ja minua ajetti koulusta pois et minä ole- kulakin tyttö. ja sitte viel Kainalasist oli yks sellanem Mari, Kainalainen. myös hä ol myös kulakin tyttö. oiken oli, maaliskuus suur vesi sellanen tuli ja oli sellane raskas meillä ja, meitä laitetti poikkee ko, toiset oppilaat jäivät myö kahe- kes tullaa ja, itketää. ja sit hän kirutti miulle sellasen, puu-, myö teimme puutyötä ni- ku, oppitunt ol meil puutyötä minä tei hänelle puu ja sit, kirutin hänelle myös ja sit ki-, tei·r ruusu-kukan hänelle sellasen siihe puuhu. a hän teki muuta ko puun ja sit kirutti vain niin et, oi miksi joutumme kulkeman nim myrskysiä teitä, taistelut ov vaatineet nim paljo- kyyneleitä. ja sit, myö tullitki [!] Tervolaa no työ tiittö sen vanho-koin Tervola, a sit, Kuoritsa ja, sit hän läks Kainolaisi ja minum pit viel sit seitsem kilometri yksinäim männä.

MS: No kun te menitte kouluu ni osasitteko venäjää?

MA: en.

MS: No mites sitte?

MA: e-kä minä oppintka venäjä meil eij ollut o-, venäjän tuntii. minä vot venäjä- kielelt kirjoiti-ki huonost.

MS: No kirjoitatteko suomee?

MA: suomee kirjoitan hyvin. suom-,.

MS: Ja luette?

MA: ja luen suomee, nii. a, venäjä meil eij olt venäjän tuntii ylt-, ei olt eisikää, venäjän tunteja.

MS: Montakos, vuotta kävitte koulua?

MA: minä kävin seitsemä vuotta. seitsemäv vuotta.

MS: No mitäs sitte tapahtu?

MA: (no) sitten, tapahtu äiti ko, äiti panti meil va-kilaa, minum pit tulla pois, koulusta ja, sit tuli- kotii ja (ve-), äitin äiti oli kaheksa-kymment-, -vuotias sit se- kans mummo- kans eläsin. sit äiti istu kolme, neljä kuukautta tyrmässä, va-kilassa. ja sitten hä- ku tuli kotin ja sit, hän sanoi et minä enempää en, mäne ni- ku tänne, Peräjärven, kolhoosa työhö. a veli oli ottanut vaimon tältä Taaitsast. ja sit hän toi sen, sanoi jot viijää sit Taaitsa kot. ja minulla siel sotaväem mie ku käin, (e-) minä jo kävin sit jo myös töissä ja, sit sotaväet miul kaik, vetivät autol, tänne Taaitsa sen talon. sit ne, mein i-kerlaiset, mitkä ollit oike laiskoi ja sit sanovat että, olha sillä Marilla ja Liisalla kultaa ko (kata) ko koti vieti välle Taaitsa. veikko sano veikko oli tällä kolhoosassa ja veikon naine oli myös i-kerlainen ja, ja, a, miul antoit, sotaväeh herrat antoit minulle (ve-) neljä autoo ja, kuus sotamiestä ja ne, hirren ottaat ja pannoot autoo hirren ottaat pannoot auto ei niitä, ei mittä särkehynt eikä mittä tuoti tänne Taaitsaa sit veikko oli niin a sit minä eli- (Korelassa) jo. hy elliit tällä a minä eli- (Korelassa) jo. äiti ko sellai ko tyrmäst lasetti pois mi em muista (--), kuim pal, kavvam myö tulimma elämää, vuotta puoletoist vai- kaks ko sit minä mäni- (Korjala) elämää. niin jot, elämä ol,.

MS: Mitäs varte äiti pantii tyrmää?

MA: no äiti ol kulakka häntä panti tyrmää. jot hiän ei antant, sitä kallektivisatsia tehhä. vua, hänellä ol ihmisill ol, salkka [sääli; ink. < ven.] sitä (he-kali [?]), a se mitä vart hänel tuli, meil ol suur hovi, no mie en tii työ piäsettö perille mikä on hovi?

MS: (Tiiän).

MA: meil ol, oma, kot meil Peräjärves oli hovi. ja meil ol suur kivinen liävä. ja, sinne tehti ne kalhoosen, lehmäläävät. ja äitil ol saatu, työpäiviistä heiniä, ja, itse se herra tul ja sano et íLiisa, pane ne heinät sinne, kiviliävää. no äit pani. a hän ei tahtont sitä kolhoosii tehhä oli, myös, vastemieline. a sit ku tulliit häntä, katsomaa, suuremmat, herrat, hän sano íLiisa eij antant. ja äit pantiki, istumaa, (i protjuk kallektivisatsii --), olemma vastuus et, emme taho kolhoosii. äit pantiki istuma. vot, miten on,. miest eij ollut eij ollut (kenen), sit vieti meilt kakstoist, ka-, yk-, nii, kakstoist miestä ja äiti ol kolmaistoist. paljo heit ei takasi tullutkaa no äit, joutu tyrmää ja sitte ko siel tyrmäässä ko häntä katsotti ni sanotti et, älä ennää tänne nyt tule, hiä sano em mi ois tullut nytkä ku ei ois tuotu minnu [nauraa]. ja tuli, Palttian asemall eij ole mitär raha eikä mitään ja sit mäni yheltä, rouvvalta kysy et antaka minulle raha et pääse- kotti antaka osoittenne mie laitan teille rahat poikke. se rovva sano ei ole mittä tarvis sit se anto hänelle kolme ruplaa ja hä pääs kottii.

JH: Mites, sanoitteks työ että, teiät pantii viiennest vuuest, koulust poikkee?

MA: seitsemänne-, (enne- ko), viienest luokast, meitä pan-, minua panti pois. a sit minä mänin toise kouluu. minä ennää sinne(-) koulu em männyt takasi, minä opin tässä Kuoritsa- kirkol luonna. a sit minu-, minä panin, mäni Vuittii, mänin toise kouluu. ehä minä voinut jäähä ilman oppimata. minä kirutin, Moskovaa. ja, kiruti- kaik oma, elämäkertain ja äitin oma ke-, elämä-kerran, kolmev viikom päästä tuli, meille vastaus ja minua otetti koulu takasi. hyö käivät tältä Kuoritsas etsimäs minua et tule takasi. minä sanom minä kyl en ennää Skuoritsa mäne. ja sit minä mänin toisem meille avatti just ja, kolme kilometri meilt ol, seitsemälluokkane koulu, sit avattin auki minä mäni- kuuvente luokka ja kaks vuotta minä kävin sit siel. ja seitsemä luokka ko päätin ni sit minä mäni-ki (Korjela), minä olin jo, suur tyttö. vot niin on asi. jaa, minä en, siihen samma kouluu tullut. no mut seitsemä luokka päätin, viienest luokast minnu pois ajetti.

JH: No siinä toises, koulus sai olla rauhassa?

MA: siin olimma rauhas ei siellä ollut mitän eikä kukan tietänytkä eikä, eikä minä kertonut ko me eletti niin jo, pelätti niim paljo et m[e] ei voitu kertoka toisille mitän. äiti ko, kuka tuli vieras ihminen meille ni äiti jo tälläi kaik pelästy ain jot tullot häntä ottamaa. hän tullo, tul tyrmäst pois sano, katsoin sinne yllää sano, tyrmän ikkuniihen ja, taivaal linnut lentävät ja mi em pääse vappaaksi. kolme kuukatta ol se raskas hänel olla siel. yhtä piätä hänt ain tutkitti tutkitti tutkitti tutkitti. tahotti ain syytläistä [vrt. vir. süüdlane syyllinen] jot kuka oli syys siihe- kalhoosi. sii- kalhoosi(el) ei kukaan ei olt syyssä siin ol kaik,.

MS: No uskalsiko, sillon puhua, inkeriä, su- inkerinsu-,?

MA: eei, (eei, ei).

MS: Aina venäjäksi kadulla?

MA: aina venäjä-, a vot minä olin sellanen et minä olin, jo, sotaväen, töissä. ne monet, ain sanovat että, että, kaik pelkävät. a, jos minä i-kerlaisi löysin (ni) minä em pelännyt. minä puhuin hei- kansaa. yli päivä annoin, hyväm päivän annoin i-keri- kielellä minä en, pelännyt sitä.

MS: Mistäs te tiesitte että ne o inkeriläisiä?

MA: no, ne kuuluu ko hö, männöt tietä myötej ja, puhuvat i-kerii, kahe- kes kaks ihmistä männöt eivät, i-kerlaiset eikem, huonost puhhuut venäjä- kieltä. kaik, kaikki-, enemmin, nyt nuor kansa puhhuu venäjä- kielt, a, mein, kansa ne, ko myö oltii ni, sillom, heikost puhhuit venäjä- kieltä.

MS: Nii vaikka koulua kävivät.

MA: vaikka koullua kävit. kaik heikoosti puhhuit. aijjaa. a nyt venäjä- kiel, on kaikil, ensimmäine- kiel. minä aina ajattelen sitä että, miten ne mein i-kerlaiset tulevat sinne Suomee ja miten ne siel elävät. ilman työtä.

MS: No ne saavat, va-, Suomen valtiolta rahaa.

MA: no saavat raha no mitä heitä siel pietän? tällä talot seisovat, tällä saavat eläkkeen, tulevat kolme, ko- oih, anteksi [pyytää anteeksi jotain sekaannusta mikrofonin johdon kanssa]. kolme- kuukavem perästä tulevat tänne, ottavat omat eläkket jälle männööt Suomee sieltä saavat rahaa. niit o- kaikki, sellanen, mitkä ovat, ikänä eivät taho työtä tehhä tulivat sinne. tulivat sinne. ei se ole yhtä hyvä assia. minä ku olin Suome[s], minä sanon ain et, Suome- kansa on hyvä kansa. no siint oh huono kansa mitä vart hiä otta siel om puolvenäläisi ja kaik.

MS: Nii.

MA: siel o- kaik venäläisi mitä heitä siel pietty. eivät taho, kal-, kaks kolme kuukatta löytä työtä. mä-kä takasi. mä-kä pois. vot niin. a to sinne ko män yks veikko ko mään toine veikko, veikol ono, plemänitsa [veljen tai sisaren tytär; ink. < ven.], plemänitsam mies kai-, no, sukulainen, mies eij ossam minull on sin, risttyttö, män Suomee, hiä on, itse Kemppi, eij ossa itsekä oikeen suome kuim pittä, tytto, ihav venäjäks, mies o ihav venäläine, hyö männit sinne nyt istuma, käet ristii ja, otottammaa mitä Suomi antaa. oi ko mie olen siint vihane, mi olen sint niiv vihanen että Suom-, Suome- kansam pitäs, tehhä heille, tolkku jot eivät ois siel. ko tahotte työtä minul on, tätim poika, ja hä kävvy viiettä vuotta jo, hiä rakenta teitä Suomessa. hiä kävvy viiettä vuotta kesän aikana tekemässä työtä, talven ellää tiäl, no, vot sem mi voin ymmmärtää et nuor männöö, hiä, tekköö työtä. hä tul kottii ja hänel o nämä, polvetkii kaik ko, hää on, polvilla on siel (kivi ja) se ei ole helppo työ. hiä sano no minä, en ole kene-kää, niskoissa et syömäs. a mein i-kerlaiset männööt sinne. siin om mein om monta Ivanofkas(t) paraika. Mustonen mänit, nyt siel on se, Nasanterin tuan on se, Hertta, Kolja- kanssa, (ne), siel on seitsemä he-ke (h)eitä, minjä ov venäläine vävy ov venäläine, ja kaik elläät siel. mie ko oisin Suomes kaik aja-, Suome- kansaa kaik ajasim pois. en antais (heil), teil tulis paljo paremp, oma elämä.

MS: Tuli semmonen laki sillon,.

MA: [€rähtää:] laki?

MS: Nii, ja tuota, meillä oli sillon, tarvittii lisää, ihmisiä töihin meil oli sillon paremmin asiat.

MA: no, a nyt, nyt otettin sellai et ilman töitä ovat siel.

MS: Mm, totta.

MA: no se on, aivan oikein jot töihi- ku tarvittin ni hyvä on, mä-köt töihin minä en ole, minä voisin, minä voisin, saatta myös, töihin, (kons on), kenem mänt-,. no ilmaiseks istuma sinne seitsemä henkee, otettammaa, valtiolta syömistä ni se on jo häpijä. oi, mie ku oisin suomelaiset ni minä ajasi- kaik (nit) i-kerlaiset pois sielt. kutka työs ei käy. kutka kävvyt töissä se on niin,. on meill on Hutilaisil, ono, sison tytär on hän, hän on siellä ni, hää kävvyy, kauppamajas tekemää, siivoaa. hiä sano ei siell ole helppo no hiä tekköö hiä o jo, neljättä vuotta siellä ni hiä ei ole ilman työtä. a meil männä tiält kaik ilman töitä. pietää, ilman töitä.

MS: Mutta ennen kaikki inkeriläiset oli ahkeria, mites nyt nämä, jotka menevät Suomee miksi eivät oo ahkeria? Miksi istuvat?

MA: he. I-kerist ovat, i-kerlaiset ovat ahkeria vot nin nyt net nuoret, ni- ku mie sanom paraika oma risttyttöäni, no, hyö tällä jo, lo- oppiit laiskaks. laitam mie nyt ommi poikia(ni), Suomee ruatamaa ku hyö eivät taho tehhä sellai mitem mie tahon. mie ko osasin sitä työtä tehhä ni mie tei- kaikellain hyvi. a kuka ei taho tehhä ne ei tee. niin että, se on sellasta (--). ei sitä, se on hyvi hullu asja se, että i-kerlaisii siel pietää. puol kansaa, laitta pois sieltä.

MS: Nii, se on paha että täältä lähtee, oma kansa pois.

MA: täältä lähte oma kansa hyö eivät taho tääl tehhä, onha meilekki täällä työtä. on työtä. eivät taho, siellä vähä makseta täällä vähä makseta, no rua eistäin eistäim makseta vähä sit kävvä maksama enemmä sellai se on Suomessakki. eikä se kerrallaan anneta suurta palkka eik se ole niin? anneta ainakim pienemp palkka eistäin. no nyt nämät kaik männiit sinne. kaik juomako-, kutka viinaa joivat nyt ovat kaik Suomessa. nyt ovat kaik Suome(s). minull o niin sytän täynnä siint että, minä en tahtos, niit o-, et ne ovat siel. eivät taho tällä tehhä työtä ko, kotona tälläne keltane kukka kasvaa, tarhassa (eivät --). vot nyt mie sanoi- kaik ja se ta-, tulloo (--) siel kaik [viittaa puheen nauhoitukseen; nauraa].

MS: Ei se mitään. Me sitä kieltä sitten katsotaa et mimmosta puhutte.

MA: jaa. niin että, ei ole tarvis i-kerlaisii. sotaaikan se oli toine asja, kuka sotan jalosta joutu se oli toine asja. ja, tekivät työtä ja olivat, a nyt, olka kaikki kotonnan. jokaisel o- kotona työtä (tarvis) tehhä. huhhuh.

MS: No, puhellaa nyt, vähä, semmosista iloisemmista asioista sillon ku olitte pieni tyttö ja kotona, kotona elitte nin, kävittekö te tansseissa, (oliko),?

MA: no, ensimmäinen tanssumies (olin) [nauraa].

MS: Non niin, mitäs tansseja työ (tanssitte)?

MA: ja laulaja oli- kyl kova.

MS: No vieläkö jotain laulaisitte meille?

MA: em minä nyt enäm muista mitän. (oli-ki),.

MS: No mitäs tansseja tanssitte?

MA: a tanssi valssit tanssittii ja sellaset ei meil ne sellai ole nyt ko, nyt tanssii(t) minä ain sanon nyt, tanssiit niin [näyttää, miten nykyään tanssitaan; nauraa], ei meil ole setä.

MS: No sielläkö te, miehen tapasitte?

MA: ei miehen tapasim minähän sanoin työpa-, -maalta ko mänin, työmaalta, sielt.

MS: Nii työmaalta, nii, siellä tutustuitte.

MA: nii, siellä tutustuin. eikä meil ole (t-),. tanssuissa (käyti a) nuoruus on nuoruus.

MS: Oliko piirileikkejä?

MA: oli, meil oli kyll ennempä kylässä piirileikkejä meil oli, suur puisto kesäaikanna. sit siellä käyti piirileikkiä.

MS: No lauloitteko venäjäks vai suomeks?

MA: suomeks.

MS: Suomeks lauloitte.

MA: meil oli yks hyvä laulu sellanen, [laulaa; litteraatiossa ei kestotarkkeita:]

kaunis oli kuusi ja kaunis oli koivu ja kaunis oli kukkiva tuomi,

kaunihimpi heilani vartalo sorja ku- kevähällä koivu nuori.

se ol piirileikkilaulu.

MS: Kiitos.

MA: minul ol ää-ki hyvä (--), nyt o- kaik männyt.

MS: Ei kyllä se hyvin meni.

MA: kaik o- ko-, kaik on jo nyt, (vanha).

MS: Kylän ensimmäinen tanssija.

MA: ja. kaik on vanhaks männyt jo.

MS: No niin kaikki aina menee.

MA: ja.

MS: Mm.

MA: ei tietä mitä tulloo (sitte), elämält. paljo se kello o?

MS: Kello o nyt, puoli kaksi.

MA: puoli kaks, oi.

MS: Onko teillä,?

MA: v-, vuohta pittä männä, lypsämää.

JH: Jaaha, no tuota,.

MS: No, jaksat-,. [Nauhoitus päättyy.]