MS: Olemme täällä, Maria Akkasen luona, (Usokovskaja)-kadulla.

MA: ja.

MS: Taaitsassa ollaan.

MA: Taitsassa nii.

MS: Nii. Ja ikää teillä on?

MA: seitsemä-kymment seitsemäv vuotias olen. viime sunnuntain oli miul seitsemä-kymment seitsemäv vuotta ja vuotest em pääse ylös [nauraa].

JH: Viime sunnuntaina, oli syntymäpäivä?

MA: jah, viime sunnuntain oli syntymäpäivä, ja. tähän asti oli niin hyvä elämä (ja), voisi- kaik tarhassa itse, ise tehtä ja, kaik oli puhas(t) nyt eivät nämät, taho mittä tehhä nuoret. nuoret tahtot kaikka vaa olla, valmiilla. paraikaa sanoim pojalle et pitä tehhä ni hän sano et, s ei ole sinun asiais, tulloo tehhyks tullo a ku ei tule ni ei tule no eikä se,. a sytän om minull aina, työ, minä ole- koko ikäni minä oo- koltkymment kolme vuotta jo ilmam miehetä. heitä oli miul kolme poikaa. yks poika om minulla paraikan, kakstoist vuotta jo sairas hän o halvahunt. jaa, a tämä poika ov viie-kymmenev vuoties ja, ensimmäistä naisesta läksi jo erknaa [??; merkitys on tietysti eroon] ja nytte otti tiän nuoren naisen ja tämä ei taho mittä tehhä. sannoo et meil tapajaa rahha my ostamma. no ostatta no ostaka. minull ov viel vuohi ja kanoja ja, viel käy niitä petä-, pitämäs ja syöttämäs.

MS: Nytkin ku olette sairas?

MA: ja. olen sairas ja pitäm mänemä. no ei voi olla jot ei männä.

MS: Ei, elukoita ei voi, jättää.

MA: ja elämä oli niir raskas koko ajan. kolmekymment kolm vuotta miest eij ollut lapset ovat kaik yliopisto- käynet. yks poika miul kolme-kymmene- kahev vuotias kuoli, jätti kaks lasta on minulla kaks, tyttöä no, pojal lapsia.

MS: Vunukoita.

MA: yhell on yheksäntoist vuotta ja toisell on seitsemäis-, kuustoist vuotta. niin om pienet viel kävvyt, myös oppimassa ja mummo viel auta jos voit. heille annam myös maitoa ja annam muneja ja mitä voin sitä annan, ko ei ole mitä antaa sit on niin,. ko käyvät, käyvät minun saunassa joka lavvantai ni meil on oma sauna ni,. kävvyt hy auttamas no nyt ovat hyö kaikka, koulust on laitettu kaik heit työlle. eivät voi tulla iltasil vast tullot auttama sit. a kaik koulusta laitetan työlle.

MS: Minnes ne pannaan työlle?

MA: aa panevat i souhoosin, niille pello-, peltoloille nuorem tyttö tuli ni, kaik oli palant iham mustaks tämä kaik punainen oli mie sanoin Tanja mitä vart et pannut mitä ikkä selkää sellasta hieno jot et ois niim pala(nt)?. kaik sellaim palo. no,.

MS: No maksavatko he sovhoosissa (--)?

MA: ei maksa nii- kävvyyt lapset. meil om paraikaa Leni-kraatissa sellainem Petterpurkissa sellain et minul käyp se, vanhem tytär kävvyy yliopistossa ni, e-, yks vuosi maksettii, hänele sitä, kuim palkka stipentti miten se sanota mie en tietä, suome- kielel.

MS: Iha, iha oikei.

MA: no ja. a, nyt eij anneta sitäkän. (---).

MS: Mistäs hän ottaa rahat?

MA: ja vot, mummo anna tierahat, mummo osta piletit, mummo anna tierahat. lapset eivät voi itselle ostaa, mitän. no kon ne o- kaik tuhansia maksaat kaik tuhansia. heil on nii- kehno olo jot, noh, ei tietä vieläk myö käl-, tälläi- kävvä kavva elämän. ehkä meil tulle, parempi no, aina on, huonompi ja huome-,. olemme kiitolliset Suome- kansalle. [Itkuisesti:] minua Suome- kansa kyl autta. auttoi paljo minä kävin Alavutessa. ja siell om minul nyt sen, nainem mikä on, no pere-, perhennaine, joka pyhäksi ail laitta minulle rahaa, ja pakin, i sit on, tällä Pieksämäellä ono, siäll o-, kaks miestä miul, tuttavia ne on ain miulle, laittoit, pyörän, minul lapset elävät siellä kolme kilometri tästä minum majasta ni ne, pyöräl käyvät ne laittoit pyörä-ki siältä. (--) viellä, Kalle kirutti minulle niin että Mari en tietä joutuko pyörä sinne, paikalle vai mäne-, mäneeko se var-, varkai- kätte, kuin ei ollu paikalla ni sit kirjoitta minulle sit minä kirjoitin et kyl my saimmo sem pyörän toivat kyl hyvin. no kirko- kautta mitä laittat ni kaik, tuovat. ennempää oli sellain että, kirko- kauttaki, varastetti. meil on, nyt, kansa kaik mänt sekamine, miehet on i-kerlaiset naiset ov, su-, venäläiset. a venäläiset on nyt sellasi et kaik tahtot vua, olla niin, rovvia ja herroja ei mittä tehhä ja se syöminen ja juominen se tulloki ilmaiseks kaik. jos m[e] ei kuka- kävvä työtä tekemän eikä meillä konsaan tule hyvä. minä olin Suomessa viis päivää, yheksä-(ky)t ensimmäisev vuonna. minä en voinut olla ilman työtä minä ain sanoin et, El-, Elvi, anna minulle mitäkin työtä. hän sano Mari, no leppäähä nyt vähän. sit ku ei muuta ni sit olit punaset marjat ja mustat marjat jo valmet ja minä käin niitä korjaamas, hänellej ja ku-, antoih hänelle niitä tehhä. käivät hyö minullakki tiäl, vierais. talven aikana minä elän yksinnäni. kesän aikan hyö ovat kaik täällä. a talven aikana minä elän yksin. talvella om mul, rauha ja hyvä ja,.

MS: No puhuuko lapset inkeriä?

MA: ei, ei puhu.

MS: Eikä vunukat?

MA: ei, vu-, vanhem tyttö minuv vunukka se mikä kävvy ni, se kävi ja Suomeessa. ja sit hänel ol kirjevvaihteita, oppilai- kanssa ja, häm puhuu. hä- k-, kaik,. ja, minull on ostettu heile ne, telkkimiskirjat. hyö nyt siint,. kons, tulevat meille suomelaisii ni sit hyö siint katsovat ja puhuvat. minuv vanhemp poika puhu kyl, saap kaik, perille pääsö, no mutta toisinnaan ei voi vastata niin kuim pitäs. sit tulloo (ja) kyssyy että, miten se pitäv vastata? sit minä sanoh hänelle.

MS: Millos tämä vanhempi poika on syntyny?

MA: neljäkymment viientennä vuonna. toine poika on nelkymment seitsemäntenä vuonna ja kolmais poika ol viiskymment ensimäisennä vuona. isä tuli, rinteelt oli sairas ei elänytkä kauvva ko, sai surman.

MS: Oli inkeriläine?

MA: i-kerlainen. hän oli, Tosnan, rajo-, tiält Tosnasta, Leni-kraatin aluelta. häne,.

JH: Missäs kylässä työ, itse ootta syntyny?

MA: minä olen siinä syntynyt Skuoritsan seurakunnassa, mutta minu- kyläni siintä yks, yks, kaheksantoist kilometriä Peräjärvi, oli meillä kylä, nimi, Peräjärvi. a minä oon neljä-, kolmekymment viijentenä vuotenna jo täs, elänyt tiällä.

MS: No sitten saksalaiset veivät Suomee?

MA: ei minä en Suomess ollut saksalaiset veit minull oli kaks lasta ennen sotaa kaksoset. sit saksalaiset veivät minu, minut tänne, laakerii. kons laakerii, minä oli- Klookaas. Viroissa, Viroissa, Palttian-, -meren rannalla Klookas. meitä tuoti sinne, noin, kakstoisttuhatta he-keä tuotii ja neljätuhatta ainolt jäimme elämää. minä hautasin ja kaks la-, miul ol kaks, poikaa, kaksoset olliit hautasin (ne). sit ol vanha äiti vanha äiti ja minä jäin itse elämää sit meit ei otettu virolaiset eij ottanet työhö kellä oli lapsii. a sit ko lapsi eij ollut sit tullit ja ottiit meit työhö ja sit sannoit sellai ko, läksimme poikkee Viroist jot ei ole Venäjäl tälläsi työntekii eikä, eikä, Viroissakka ennä näin, suurii työntekijii ko työ oletta. no vot, no, isäntä ol sellanen jot isännäll ol viety, Siperii, vaimo sielt, Viroista neljäkymmentev vuol nelkymment ensimäisev vuon. hyö olliit ja vihaset ja kaik. a sitte- käytis Suomee meitä sielt lai-, saattamaa sieltä, tämä, Viroista. ja minun äitini sano kuulem Mari, nim paljo ollaa kulettu no mitä myö viel mihim männä etsimä? o-kos siel Suomessa paremp ko tiäl Viroiska eletä nyt täl. ja sit neljäkymment viientev vuonna minä jo kolmannelle jä-, a, tammikuuta olin jo tällä. minä tuli- kaikkin ensimäinen olin täl. kolmannel, tammikuuta. kaik ollit meil ol niin suur kylä, viiskymmen neljä, talo ol no kahes räävyssä v·ua tää Ivanofka oli. no a nyt ko o- kaik nämät venäläiset nyt on neljä viis räävy kaik, tehnet niitä. se o- kyl harmi ko nä venäläiset tulivat ja he saivat valtiolta rahaa ja tahtoit ette, tullot, kaik tulivat tähäl linnal likelle elämää, työtä eivät taho kukka tehhä. vot mis meil Venäjäl o-ki se puutos. meil on nin, se, kurjassa, kannas meil on itse, se mikä meil on se Jeltsin, se on itse syyssä. hy eivät itse tee työtä, eivätkä ihmisille, heitä pitä johtatta ihmisii pittä joh-,. minä oliv viel nuor no minä, aina sanoin sitä että, (jumaloit [?]) ko pittähä se tietä mis maas mitä kasvaa. meil oli, Hrussov tehti sitä kukkuruusa, ko teil, meil ei kasvanut se ylts se kukkuruus.

MS: Maissi.

MA: sit, sit oli, sit oli tämä, kaik pellot tyhjät. no, minä sanoin et, kysyin et sit vanhemmilt, eläjilt et mitä mis voip kasvattaa. eei, hyö ollit nin tietäji. samallain om mium poikaim paraika. hyö tietät paljo assia. no tehhä eivät taho [nauraa]. no ko eivät taho no tehkööt mitä tahtoot, kyllä mie sit heille,. iltasillam myöhempänä sit, tämä, lähtöö sannoo jot lähe- kitkemä. niin om paljo ruohoo, sataj ja ei sua vakkoilla, peruna on noussut ei sua vakkoilla ja,. joks se Hilja, vakkoilit? Hilja(lle), Hilja ono ja hänel ja on tervys huono Hiljal. työ oletta Nasanteril? vain ette ole?

MS: Nasanterilla (olemme).

MA: Nasanterilla, olette?

MS: Olemme.

MA: ja. jo-, -ko oletta kavva tällä?

MS: Me olemme olleet viikon.

MA: viikon jo? ah niin. no no, se on hyvä sitten.

MS: No nyt on, poika tuolla, kitkemässä.

MA: no, pittä se ainaki torru torut ni sit männöö(t). olet hilja sit eivät mäne.

MS: No ku työ tulitta tänne, takaisin nin, oliko tämä talo (tässä)?

MA: eij ollut ja sitten minull oli talo minä olin siellä vot mis Nasanterit nyt elläät siell on yks vanha talo jäänyt ennensotalline talo, sellanen, pikkarainen talo, ono, Nasanterin talo ono, siin ja siin ol vanha talo vastas. se talo ol ja sit, siell ei ollut ikkuni siell ei ollut, pöytää eij ollut tuolii ei mittä. itse teki- kaik, pienel lasin saim mist tein itse tekih hellan itsellaim mis keitin ja,. [Nauraa.] jälke sovan tulin sit olin nuori ja työt ol,. o-kos teillä heikko?

MS: Ei ku minä panen vähä ikkunaa kii ku tuos on nuo he-.

MA: o tuuloo?

MS: Ei ku helistävät nuo.

MA: ah helistävät. (ehe) se on niitä kärpäsi vart (pannu ne).

MS: Nii, nii.

MA: (vot) niin.

MS: Nyt. Sitte avataa.

MA: mhm, kiitos. non, ja kaik, tekin itse. ja, ja tämä neljäkymment viijentennä vuon, neljäkymment, neljäntennä vuonna, mies, kävi miul, miul, tämä, ensimäinem poik on ensimäisest miehest ja sit minä mänin toiselle miehelle eij ois kelvant ennä männä a äiti sano ain jot älä jiä yksinnäsi. toisem miehe- kans nim paljo sain että kaks poika sain ja hä kuol. hä ol ja sota-, -väes ni,. a tämän isä, kuoli, neljäkymment, neljäntev vuonna Viroissa no, mi-, ni- ku sotarintelle myös heitä otetti nelkymme neljäntev vuonna. alku-, -vuotest otetti ja hän nelkymment viientennä vuonna synty, minul. hän o, hänel o, hänel on tämä, nyty viskyment vuotta, (---).

MS: No, onkos tämä Akkanen nin, nin,?

MA: ei ole hänel ei ole Akkanen, sukunimi (hänel).

MS: Mikäs hänellä on?

MA: hänel ono, minun neito-, -nimini, -nimeni. a mitä vart? minull oli sel miehel oiken, eij ollut hyvä, nimi, ol Sarapukki (ni) minä ei tahtonut sitä. ja minä ko, rekesteriisimmä häne- kansaan ni minä jäin omalle sukunimelle ja häj jäi omalle sukunimelle ja lapset tuli miulle, Visser, meil on.

MS: Visser?

MA: Visser jaa.

MS: Se on tyttönimi?

MA: jaa tyttönimmi ol minul Fisser, mhm.

MS: Isä äiti oli inkeriläisiä?

MA: i-kerlaisia jaa. isäl, isäl oli Visser sukunimi äitil ol Savolainen, äitill oli Savolainen.

MS: Mitkäs oli etunimet isän ja äidin?

MA: i-, äitil, i-, isäl oli Aleksanteri, ja, isä, äiti, isä oli, Aleksanteri a äiti oli Liisa.

MS: Olikos teillä suuri perhe sillon?

MA: ei ollut me olimmo, meil äiti jäi ja leskeksi hiä jäi, kaheksannen(t)oist vuonna ko minä synnyin ja isä, jäi rintemaalle. ja äiti jäi leskeks ja enempä hän ei ottanut miestä. sit hiä- ko minä jäin, minull ol kakskymmen neljä vuotta kakskymment kaheksav vuotta kom minä jäil leskeksi, hän sano minulle et älä jää yksinnäis ja ota mies ota mies. ja minä olin niin olin, tuhma että kuuntelih häntä eij ois pitänt ottaa paremp olis ollut yksintä ellää [nauraa]. kaik työt,. ja sit ko minä tulin tänne, sit minä ostin tämä- koh-, eistä- ko minä tulin, mitä minä Viroista toin jauhoo ja pekkii [silavaa; ink. & vir.] ja voita ja mitä toin ja mie sen talven elin hyvin, itse teim pövvän itselle, (ne) lavvast tehti mis istuttin, oi,.

MS: Ja oli poika?

MA: ja oli po-, poika synty mai-, kesäkuussa. poika synty kesäkussa poikaa viel eij ollut. ja sitten minä läksiv Virroihe ottama poika synty poika oli kuukauvev vanha. minä läksin ottamav Viroista lehmää. tällä oli neljäkymment tuhatta ne lehmät. no mutta miulla eij ollut ku sata neljäkymment, ruplaa rahaa, vain. ja minä läksim minul ollit kaksi kultasormust ensimäisem miehe- kans ko olimme vihityt ja oli kaksi kultasormusta ja, minä otin ne sormukset ja, läksin Virroihe. ja mänil lapse- kans. ja mänin, tä-, tält, tältä tieltä mänim mikä ol Pskouskoim puolelt ja, Narvam puolelt ja mänin ja, sit minulle sanotti et siel yhes talos, pitavat, olemaa piot että, lähtööt miehelää jot heil on sormuksi tarvis. hyö ollit niin iloisii sannoit jot, ko veivät minua navetta (no) navetas ol kakstoist lehmää ota nyt millanen sinä tahot [nauraa]. ja sit minä otin sel lehmän ja minä tuli- kottii ja, tulin, (tiältä), Hatsinast on, tästä Taaitsast tullo yks kuuskymment kilometri poika käi niin, keuhkokuumeehe. ja mine tuli- kotti ja lehmän jätin ihan tuntemattomille ihmisille. jätil lehmän sinne ja, tulin toil lapse- kottii ja vein, lääkärille ja, kolm päivää oli- kotin ja, sit otin, mummo jäi miun, minun äitini jäi lapse- kanssa ja sit, minä yössä mänimmö junalla, aamusilla varrail läksimme iltasil sit olimmo kotonna jo. sel lehmä- kans.

MS: Nii, otettiinko lehmäki junaan?

MA: eij ote-, ei kä-, jalan tultii. seitsemä-kymment kilometrii jalal tultii. minä lapse- kans tein neljäkymment viis kilometriä päivässä, ko toil lehmää. lapsi ko oli oiken, sateinen ilma ei olt mitän hyvä täs, se neljäkymment viies vuos. niim minä, lapsen ne, peppurievut kaik panen lehmäm piälle kom, päivä paista sit kuivaa. a kuin ei ole kuivaa (vi-), pistä- kaik tänne ja tiäl kuivata(n) [nauraa]. oi, minun, elämästän on suuri, suuri suuri suuri, kirja tulloo kirjoittaa. no sittem minä ostin sel lehmän ja, lehmä oli, maijjossa ja, aloitim pittä sit ostin jo, toisel lehmän ja, sit ostil lampaita ja kanoja ja, minä eläsin siel vot tein otsassa mis työ nyt elättö, siel, Hiljal luona Hutilaiser rinnalla, (juhtia [?]) on se pien talo mis minä eläsin. ja sitten, katson jot nyt pittä kävvä mitä ikkää, elämä- kans tekemä et, ja Tehvinässä myöti Tehvinä, ku männä Kuoritsa- kirkko Tehvinässä myöti, talo, pikkarainen sellanem mökki ni- ku sauna. minä ostin sen. ja siellä minä vähän aika elin ja sit käin ajattelema et oijjoi ko elä-, asemalt olen ettäl ja tämä oli minun tättini tila täti oli, on Ruotsissa ja hänn o- kuollut nyty. mis, kuka elliit täs ennempä. no, sit minä sanoin jot, miehelleni et, ko kuulet missä likempäl, sit hän tulloo kerra, kottii ja sanno kuulem Mari myötän siel asemal luon hirsii, jot tupa suahhaa tehhä. (jot), neljä tuhatta, no, siin rahas, se raha ol paljo. a minä veil Leni-kratti maitoo se ol, suur akateemik, ja minulla siel talossa sanotti et hiä sai sata tuhatta sitä, velka-, noo ni- ku, lahjoitusmaksua. no minä mänin ja rohkensin itsen ja sanoin jot antaka miulle et, ni- kauaks et minä toisel lehmäm myön ja sit maksar rahat. ja, se oli niin hyvä ihminen, sano miulle että, ketä siul om perettä? minä sanoin että miul o- kaks poika ja mummo ja, hyö sannot ei, sie lehmää et myö. ja anto miulle neljä tuhatta rahhaa ja sano vuos on vähä kaks, kaks on vähä kolme. ja minä ko käin, maiot vein ail Lani-krattii, kortterloihi no, joka tuvas ol omat pantkaasej [ink. (< ven.) pantka tölkki] ja vieti siel. ja, ja minul ol ain niin häpi jot mi oov velas mi oov velas mi oov velas sit minull oli jo tupa, saatu tehtyks tämä ja, site, eij ollut viel näitä, seiniä siin, seinät ollit nämät seinät ollit a näit eij ollut, hän tuli katsoma minnu. ja minä sanoij jot, a sit minä kasvatil lehmän ja möin, viiest tuhannest, möin sel lehmän, jot neljä tuhatta annon hänelle (ja) tuhatta minulle jiäp viel ehitysrahhaa. heä tul katsoma heä sano siul eij ole mittä värvitty miten sie käyt elämä pesemää ja puhastam-, anto takasin ne rahat sano seuraava- kerra sit saat jo tuota. ja sit minä tuli- kotti kaik ostetti lautoi ja tehti nämät, tuvat, (ehittäi-) kaik. a, ja, enemmä oli- kaik itse mies, joi, koviv viinaa. mie kaik itsel lavvat ja kaik kävelin itse ostamas.

MS: Oliko se se ensimmäinen mies?

MA: ei, ensimmäine mies (--) oli oikei hyvä kum minull oisi ollut ensimäine mies täl[lai]nej juomar (ni) em mi ois ikännä ennä katsont ennä miehiim piälle [naurahtaa]. a ko tulen, työ-, tulen sieltä Tehvinästä, työmies makaa yhes nurkas (ja) isäntä makaja toise(s), [nauraa] (toises). ja sit mi ajoih heit pois ja otin toiset ja, omalle isännällekki sanon ei ole tarvis siu-ka tehhä mie, palkkaan ja palkkasin ja, ja, sit tultii ja miul kahes viikos tehtii se tupa niiv vällee et,. no, enempä en saanut ku minä tahtosi oisin tahtonut korkiampa meil ol täs venäläisi ne, myö ko siel Tehvinäs eletti kolme kilometri, myö ko ollaa siel ni hyö ottaat meih hirsi polttaat ja, (se-, ta-), kevätaikan ja, polttat ja, noh omah hellassaas. ja sellai varastit minnuu. sit minä ajattelin vaikka suan tälläsem mökin ni tapaja minust (tälläseski). ja nytte elä-ki jo viiskymment vuotta on nyt jo, täs mökissä. niin et, ei ole elämä mitän hyvää. noh, miten on, Jumalalt laitettu päivät sellaim pittä ellää, sellaim pittä ellä nyt olev viel näin sairas, en tiiä kuim pääse-kää. (että) pääse-k(ö) terveks vai (en).

JH: No mitenkäs se, elo sitte läks kun, saitte talon valmiiks?

MA: no, talon saiv valmeeks ja minä kävin sitten, maijo- kans Leni-kraatissa ja sit lapset käivät koulussa ja minä, syötin lapset ja juotin ja, vaatteeti- kaik sillä yhellä maiolla. yhellä lehmäm maiolla, kaik, tehti se, alotetti sellasta työ (--) (tehhä). sellain ne i-kerlaiset tulliit tänne kaik aloittit sellain ellää. sit i-kerlaiset nämät tulliit jo myöhää kaik tänne je, Nasanterin omat ja sit se, Hutilainen ja, ne tulliit jo kaik a mie olin nelkyment viientev vuon jo.

MS: No kuinkas te, saitte jäädä tänne? Eivät ajaneet pois?

MA: ei no minull oli ensimmäine mies sojaväes, minnu, eivät voinet ajjaa pois. kuin ei ois ollut ensimäine mies sovaviäjest otettu ni, minnu ois vaa ajanet poi-, sit alkovat ajja äiti pois. ja minä olin niin, kova jot minä sanoin jot teil lapsi on, miul äitil ja ol tyttö. mie ko läksim mihi ni äiti (ja) mureht(i) mihi se tyttö männöö. a sit mie siel, Viroissa, autin, venäläisi parttisaanilloi. mänimme miehe- kans metsää, ja hyö kyssyyt jot antaka leipä myö kolme kuukautta jo syömmö, taivaal lintul-, näitä, variksii. ja sit minä aina, kotom paistoin ja sit panin, pyöräm pälle ja läksin, virolaiset kyssyt Manni mihi sinä mänet?, a minä mäner rätsepälle, no, ompelemmaa mitä ikkä itsellen. ja minä sitten, tämä, ei, minua ei ajettu pois, äiti sit ko minä sanoi heille ni sit äiti-ki jättit rauhaa. [si]t äiti-ki jättit rauhaa. ei tahtonet jättä eisikää.

MS: No oliko ne partisaanit ne oli, (--)?

MA: venäläisiä.

MS: Venäläisiä.

MA: venäläisi venäläisi. a ko siel ol siel Virois ol sellanen niit ol niitä metsämiehii paljo. työ olitto kuullet ehkäpä niistä, ne ollit niiv vihasii, venäläisiim piälle ja tappoivat heitä kaik ja, toisinnaan, ko, venäläiset männööt mihi metsä ne pittä ainaki männä kenen ikkä kans että, eivät luaji venäjä- kieltä jot, metsämiehet tulloot ja tappaa.

MS: No oliko ensimmäine mies venäläine?

MA: entimmäinem mies oli ukrainalaine. (ukrai-),.

MS: Aa, siitä se nimi, mm.

MA: jaa, ukrainalaine (oli) ensimmäine mies. ensimäinem mies, oli minä olin tällä, meill oli, no, tässä, (Korelassa [?]) oli, se, no kuim mie teille sanon sota-, -kansaa. ja minä siellä käin työssä siellä minä ensimäisem miehe- kans minä mänin nuorenna miehelle. pelkäsin jot en jouvu miehelle. [Nauraa.] sit, sit mä(nin) nin nuorena et, näin, sain jo, ellää.

MS: No, oliko teillä häät sitte ensimmäisen miehen kans?

MA: oli. oli(vat).

MS: Missäs ne oli?

MA: ne olit Peräjärvessä.

MS: Oliko kirkkohäät?

MA: eij ollet. sillon, eij ollut, eij ollut, kirkkohäitä eij ollut. ristiisä ja ristäit siunasiit vain ja, se, ke-, sillo- käivät siunaamas ristisä ja ristäit. nyt ne o- kuollet ovat Ruotsissa kuolleta, molemmat, ristisä ja ristäit. eläsivät Ruotsissa.

MS: No mites, kävittekö te rippikoulun?

MA: kävin.

MS: Aha missäs se oli?

MA: a Skuoritsassa tällä.

MS: Skuoritsassa.

MA: Skuoritsas minä olin jo mieheläs, kävi rippikoulus.

MS: Monta vuotta sitten?

MA: jaa jaa no, kolmekymment, minä käviv viimisev vuonna sit panti kirkot kii meil kaikki.

MS: Kolkytseittemän.

MA: jaa, kolkymment seitse i sit, panti kirkot kii. meill oli niin, (oma) äit tuli ja sano kuule sium pittä männä rippikouluum mie sanoin hyvä on äiti minä otin, sit loman itsellein ja kävir rippikoulussa.

MS: Olitteko te sitte kolhoosissa töissä?

MA: ei, minä en ollut kolhoosis äiti oli kyl a minä olin siellä, töissä, noh, sotaväen, kanssa.

MS: Mitäs työ, teitte siellä?

MA: minä tein, hampaita. näitä.

MS: No mistäs te semmosen opitte?

MA: a opin, oo-, opin, minä käin siellä oppimassaki, siellä, sotaväen, pu-ktis oppimas.

MS: Siellä opettivat.

MA: em minä muuta tehnyt kom minä ainolt minä vaa, hampaat muuta ko, kuim minä sanon ne, puhastetti ne ollit mustat sit ne tullot läikkyvät [ink. kiiltävät] ja kultaa ninsamoin ja, minä tein sellasta työtä. a sit alotin tehhä työtä kaik ko tulin sieltä poikke. (Korelast) ko tuli- (ko) sota ko alko, mies otetti sotaväkkej ja, sit tämä, minu, män rintelle minä tulin äitil luo. a ja sitten, kohtasimme, miehe- kanssa, Viroissa. hän joutu, Viro va-kii, ja minä joutuiv Virov va-kii. vot miten ol (a-).

MS: No missä päin Viroa olitte vankina?

MA: minä, olim Pä-, Pärny, misä oliv va-kina?

MS: Nii.

MA: minä olin siellä Klookassa a, olim va-kina Pärnyl linnassa. Pärnyl linnassa. aav-, sinne, sota-, -laakerissa olimmo, Klookal(la).

MS: No mitäs varte ne teiät otti sinne?

MA: no, kaik otetti sinne he ollit niin että, ei hyö katsonet mitän. saksalaiset ollit, oi, toiset ollit vihaset meim piälle.

MS: Ne oli saksalaiset jotka (---)?

MA: saksalaiset jaa saksalaiset ei meitä virolaiset viel nähneetkää. saksalaiset panivat. a sit virolaiset näkivät meitä ja, sit ko, minä, ko, isäntä ko otti minnu työhö ja kyssy et oletko naimisis? mie sanon en ole ja, sit ko minä löysin omam mieheni ni hiä sit ko minä sanoin jot nyt minä pitäm mänemää hänelle, häntä hakemaa ni hiä sano et sinä sanoit et sinä et ole naimisissa mie sanoin no, kum minull eij olt miestä ni minä sanoin et en ole naimisis. a sit minum mieheni tuli ja sinne työlle ja sit my olimmo yhessä talossa työs. a sit ku mei venäläiset tulliit ja jälle minum mieheni otettii. ja minum mieheni, yheksännel, sota loppu, a minum mieheni kymmänänten, kuol, miinaa. no kuim mie sanosin ol ne miinat?

JH: Miinat miinat.

MA: tii-, tiiättö ne miinat? oi, eij ole mittää hyvvää ja.

MS: No oliko se virolaine perhe hyvä sitte?

MA: a siel ol yks isäntä. emäntä ol Siperii viety lapsii- kanssa hän ol niv vihanen [e]t, hä- ku tul meitä, yllä ajamaa ni, hänel oli aine se, Prauni-kki tässä, taskussa. aina sanoi jot, Maria (--- [ven.]), sinne työhö, (--- [ven.]).

MS: Oliks hää venäläinen?

MA: eij ollut hiä, puhu venäjäks hyväst. mhm. ja sitte- ko, jo ko tuntoo että, a minä olin nuor ja, sit ko, minä miehen sain (ja omal) luoksein minä ain, lauloin ja, mänin, hiä sano et, miulle et, lopeta laulamasta etkä sinä Venäjämmaalla ole. minä venäjäksi lauloin. etkä sinä Venäjämmaalla ole. ja sit mina jo, en lopetin laulamast en laulanut ja, sit hän tulloo jo ko ti-, ku tuntee että jo nyt tullo saksalaine männö pois ja tullo venäläinen, hän tullo meille ja sannoo minulle et Mari, laula nyt se (--- [ven.]) [nauraa]. minä vastasi hänelle minä olen aikoja Venäjämmaalt tullu ja mie unehutin [nauraa]. vaikka minä tiesi- kyl.

MS: Montakos vuotta te olitte sitte siellä Virossa?

MA: neljä vuotta minä olin, nellä vuotta.

MS: Opitte eestiä?

MA: ja.

MS: Rääkkimää.

MA: ja mina olen sellanen et nyt ko, alusta alotin i-keri- kieltä ni minul ain enemmä mäni viel, viroi- kieli sin. [A-puoli loppuu.]