AM: mie en, suolaleipä syöm mut en velka, hyvin tie. ja lammasta mie en ikinnäi em millastaka muuta sel lampam peräst leikant. oi ko vaikii ol lammast leikata. tämä panno piän, [EH: (- - -) katso silmä (sellain).] noinikkenä ka-, katso silmähe viel panno pää. mie ko lampal leikksin tuos, vanhas, saunan, porstuvas ni, itkusilmin hyppäsin ja manasin tätä ja sanoim miä nyt ketä ko tahot muuta mie el leikka mittä, muuta el leikan[t] mittä. e- kukko e-kä kanna. vot tiäl muailmas ko tahot ellä ni tiäl kaik tiel. mi-ken jaksat ni leikkaa taa. mittä et tiä. no, mittä, mitä, sellain elämä ol,. ja sit mie, se- kaks ja puol satta, se ol vanha raha, se ol se kaks ja puol sattaki kallis, mie sel lihat käin tuos, taloloi myötä kauppamas, ja sit sain sel lehmän. siitä ei riittänt. a ko tultii Siperist poikke, hémém? no, isäukki ol ja tämä, alusvaattet kaik rikki. kaik rikki, miul ol kymmenen, rihmarulla ne mie kaik, konne- kans tikkailin sinne ja tänne eihä sillon olt paikkatilkkuuka ko tulit, kottiihe ja, tyhjäs näpis, maailma hallus. sit ko kevät tul, a mie, mie olen, seitsemäst vuuwwest ast jo, piirtän[t] kaik metsät ei oo ihme ku jalat alt pois männit. ikarvoot ja kaik mitä suant. missä ei olt konsaa niin hyvä ko yhte- kerra käyti ampumalinjal, niitä miten, meil sanotaa muuramet. o-ks teilkii muuramet?

IS: On.

AM: émémh. sit ne Pukeron tytöt veivät minnu muuramehe. just kolmkymment, isä ol va-kittu ja, sit toise- kerra- kolmkymt kaheksantev vuon. no mie en olt, elläissä nähnyt sellasi muuramii, ja niim paljo, tälläset suuret ollit nii- ko, petäjä- käpyt. ja, ne, siel olliit kaivettu kanavat, ja, se mutakanava, se ku, kasvo sitä muuramev vartta, ni se olki iham punane verka. tulti sinne muuramehe, Pukeros viel, Pukerois (- -), meil ol, sellane viel, puuvon, meil sanota, naperkka tahi koor. puuwo- koor sellane et (- -) seläs kanta ja, pa-ko ol ja miun, äitivainaan o-, osas niitä tehä hyvvi. mie se- korilise- korjasin no nuor mitä mie olin sillom miul kuustoist vuotta seitse-, seitsemtoist vajja, (- -) ol jo seitsemtoist. korjasin, korin täyte ja kukka pois ei lähe. mitä ihmettä tehä, émémh. leni-ki ol piäl leni-ki ois piält ja, ja hihat kii ja, se, kori lei-kiihe ja, pellon juurel. ei sillo ryssi olt, näitä, sillon ei ne osannet viel metsäkä männä jos mitä vähä ol. ei meil varastettu tiäl, ol, ol hywä, nämä i-kerläiset ei ollet (- -) nyt muailma opetti kaik tekemä. ja toisen, korin sain täytee tuli- kottii, jo, no ne muuramet eivät ole oikeer raskaat marjat ko ei viel iha- kypsät (- -) siel punasi mut ei olet vellilöi. mikä ol leni-kis sen sanoin äitil jot nyt, suat keittää, hillo tahe mitä, a mikä ol, siin naperkas sem mie mänin, ruutmylly rintka sanotti meil ruutmylly siell o rintka ja, möin. lasittaim möi- ko panin ne miä, en, en ole, siin kohta, saita panen täyte ast jot se kesti ihan, mikä marja tämä on? mie (sao) muurami. o-kos nämä muurami ovat ko maistat kaik ostit. miul yhelt seiso ku puol tunti ja, heti veivät poikke. se ol, isto ja sellaset hywät ja,.

EH: a ruutmylly rintka, (- - -), mikä (- -) se on? (- - -) [venäjää].

AM: émémh.

EH: nyt ei ole siinä sitä rin-, a on? (- - -).

AM: ei, ol, ol se mutt ei tai ruata heil (ole) mitä kaupata.

EH: (ot ot) nii nii, nii nii. nyt ov (- - -).

AM: noo, ei ole mitä kaupata. hy·wwä tämä om mut vähän aika nii nämä männöt velliks.

MS: Niin.

IS: Pittää tänäpän syyä.

MS: Lapset tulee syö.

AM: lapset tullo.

MS: No nii.

AM: ne, tyttären, tyttärem poika kävvyy, tiitteks työ mie tykkää- kaik huastaa suora ko, mikä mielee se kiele. ko mie olen tälläne- kielniekka. vävyl ol, jottam mahalaukus vikka ja laitetti häntä, parantolla. ja hyö läksiit, Lyyli ja, kaks poika suattamma isä ja parantolla, ja Moskovan asemal, se, jo, jo, män se isä jo ol junas ja, hyö tullot poikke ja, ol (- -) kruusialaine vain armialainen, ja Antil ol, (kuim pal) hänel sillo ol, vissi vuot ykstoist.

SM: (nii sil Antel ja).

AM: no se sellane- kaunis poika. nii- ko oiken (- -) suommalaine valkeet hiukset ja sellane kaunis poika. a nuorempa hiä veti, kätestä. a se, nii- ko työ nyt olette näin, etellä män yksin. ja tul se kruusialaine ja käi hihha kii ja, lähtöki viemä. poika rimpuloo poikke ja, tytär sit näk ja sano et, (mitä) siul on tarvis, mitä sie tartut, mitä he hänel, sopotti korva, ja hiä käi piirustuskoulu tiäl Seuluskiis. ensimäisem paikan sai piirustukses. ensimäisem paikan. ja opettaja kaikella lailla sano et Antti mene sinä kaupu-kin, piirustamma jatkama piirustustyötä, kaupu-ki mie el lähe. eikä mänt kaupu-ki pelkäs, mitä se, musta, paha-, pakana lie sanont mis ne tappeloot siel (- -), no se ol niitä. ja män tähä, tehnikkummiihe, mikä on tämä, maalaistehnikkum. män siel, ensimäistä luokka nyt kävvy siel, eikä, eikä lähe. kaupu-ki. niin sai, hirmun. tiäll om paljo hävint ja kaikki pelli pittä. ja, no, oppii hiä, niitsivoo, hiä soap, sen, ylimääräisen, stipentin. kahest, eksamentist häntä, vapsee, zkazali nina tastavait nii- ko mie sanon venäjäks.

MS: Vapautettii.

AM: vapautetti ja, (- -) ja mikä lie olt viel toine ne hiä anto. ja, tul poikke, (- -) sen, anto sen, läksyys, jo isä vei haltturkka tekemä, se isä kävvyy ja kolmes neljäs työs jot jaksa ellä. kuka tiäl kävvy huastamma et pittä niim paljo käyvvä kuka tiel käywy puhelemma? suu kii et viiruka ei tunnu, hyvä on ellä nii- ko, yks Suomem mies sano ko ol kolhoosi[ssa] mie tykkää- kaik, pahat sekä hywät, meijen, uki on Seltso- kyläst tuolt se o (- -) nyt. sit ol Kalle, mitä pahha heä Suomes lie tehnyt Suomem poiki ja tiäl ol paljo. hiä ol tiäl sit, kolhoosin aikan, kolhoosis työs. siitte kuka lie kynyt hänel jot Kalle mitä, miltä sinulta tuntu nyt tämä kolhoosin työ ni, Kalle sano et, syö saapas paska ja sano hyvä on. [naurua] (ei) siihen aikan suant sannoka et paha ol. se ol Stalinin aika.

EH: nyt viel sopa (- - -) sanno.

AM: ja nytki pittä jo,.

EH: si-, si-, sillo (paljo) et sanont.

AM: nytki pittä olla varovaine mie teil puhuil liika totta. nii- ko suora sanoin. no mie olen jo kuolema- kielis (eihä) hyö nyt ennä, jos eivät nozzilkoil pane ja viä.

EH: eivät vie (- -).

AM: mie kaik omas nahassan näin, mitä sanoin se ol kaikki iham puhas totta. eikä niitä kaikki, kaikki muista. no, kel millaset päivät ol luotu. miul ol Kähys, äitin isä, mie (taho-ki) sitä sanno et varkuutt ei ollut. mie olim pien tyttö, no ensimäine vunukka (heil),. [EH: Kähy on, Uklava (- -).] nii, émh. heijen talon ja veivät, veivät poikke, nämä miun suola-, -keksilöi, jo, se (poika) toi. mie noit en, nämä on Venäjä- keksit, vähäseen jäi tähteeks olliit (ne) lapset ja,. mie muistan siellä ko olin siel vaaril ni, meien se, isä, äitin isä, se vaari, se ol oiken uskovaine. sanoka hiä kolmkymment seitsemänten vuona kuoli, ja hiä sano, pojampojalleese, siil oll, vissin, no, kaheksan yheksääs vuos vast, ka-, lieks hiä kaks vuotta koulu käynt. millä Raamattu tutkita? ei Raamattu se vaari sanokii et Raamattu ei lueta ko sanomalehtii sitä tutkitan. ja näyttel kaike no, ja sano jot vot, tullo sota, Suomen sowan s-, tuon, mikä hiä nyt on, kaik sowat sano. Suomen sowaks sanota Suomen sota kolkyt yheksänte vuor ryssähä sen aloitti. mie olin työs (mie olen) sellane, mie e- koht pelkä hyvi no, [EH: nii ryssä aloitti nii.]. ryssä alotti. mie olin työs ja tehtaas siel ja, ja, tiip suoraan sannoo pittää sanno et mie tykkäänsuoraa huasta mie (- -) olin, ompelu-, -alal. a, oiken ko sain itki tarpeeksen ast tuost isäst ja kaikest ni miul jo silmät alkoit, hämärtä. ja sit se, ompelu, tehtas ol nii- kaukana tiält, Leeni-kraatis se ol siel (- - -) praspekt, krasnosveinik se on ettäl nyt se on, Maskovski praspekt. mium pit (tiält jiähä) poikke, ja sit, olin joka paikas työs. no siin leipätehtaas ja nyt pe-, lapset ko, ollit mie pitin, lehmä, meil ei anttu lehmääkä täs pittä. pit anta pois, lehmä pit antaa poikkee tuoho Selhois tehnikkumma otetti, ja sit, mie kaik itkin en tii mihi männä työhö. pere on (- -) on, lapset on. isäntä kävvyy työs ja (- -) hiä ko, se ainowa silmä ni allaapäi kehnost näkkö hänel on no, polvet aim paikattu. ihmist luuloot ja aina lijas. ja aina lijas. mie pesi- kolme, sellasta, pumpuli-, -takkii mitä mil (hiä) tuota, hiilel ko lämmitettä, hiä ko heikost näkköö hiä on aina lias (vot tuota) muote. hiä pes yhen, mie opatin häntä pesemä ni, näitä varkkuloi pes ja kormantolloi kiänelti et sai voikavaran, mie varkkuloi e- käynt ennä pesemä uu·wwesta, a se, pumpulitakki pit pessä hihasuut ollit likaset, lieve ol likane ja, toruin toruin sanoin no pit pesemä mie ko kuolen ni vieläks sium pittä männä muijja etsimä? vanhus ei o koirus. [SM sanoo jotain] tiäl tullot. niin venakot asoovanna. vankot tulloot jonnoon kävvyyt viel koht. [EH:lle] mitä sie naurat miul käi se yks venakko mikä ol vora venakko. toi miul kaks tulppana mie ko vein takasi ni kaik keikku.

EH: (mitä) kaks toi?

AM: no jot kuolisi välleempä.

EH: (- - -).

AM: daa. hiä toi kaks tulppana mie vei hänel takasi ja sanoin, itseksein,. [EH: (- - -), neljä hänel.] mie vein, mie vein it-, mie, sanoin itseksein jot mitä miul toivot se tulko siul. vähän aim [pro ajan] peäst sairastu ja kuolis pois. hiä tul ihan, ihan, Simo ni (- -) se on hiljane jos jo, yhes ois, juonet ja laulanet. mie pie- kuris. [nauraa] en anna. em mie moiti em mie moiti mie iha, rakkauvessan sanon, mikä on totta.

MS: Ei, ei Simo venakkoa ota.

AM: meil käi täs, hi-, tämä, talonhakkaaja. se on ja suomalainen, ellä Peris. Kiuru, Viljam. no, tul katsoma minnuki ja, hiä meil hakkas tämän talo- ja,. no vuosi on aika ko, vaimo kuol. ja sanoi jot mie olen saanut, kylliks häi- kylliiks, kaupa- käymisestä. minnuu sano, mikkä ei niin äkkeytä ko se kauppaam pittä männä. ol täs meil ja, mie panin, tähä lounan ja, sit läks mihi lienö mihi hiä män, Simo?

SM: (- -) läks.

AM: nii, kekker, kukki [?], mihi hiä män, em mie muist ennä mihi asemal. no Luatoka ratta läks. siell ol mikä lienö, Hiljan sen emänän, ristpoika, ja se, äiti taita olla, leski. mie katson jot miehel ollit jo naimatuurit. läks sit mie tiäl, yks on sellane, hänev vanha morsias se on jaa, lesken. mie sanoin jot, mie en hirvint siu-, siust mittä virkka mie usoin jot ethä sie lähe, ennä, saippuwa syömä ko olet jo, oma ihminen. sano [e]t en. en lähe. a sellaset ovat ovelat, ovelaat, a suomalaisetki kysy kuin (- -) soap sitä eläkettä noo tälläsest eläkkest, (- -). ei hyö lähe ennä miehelä hyö männöt rahal. rahha pittä ol paljo. eläke hywä. ylensä miehel ov vaiki ellä. yksinä. no mit tiä mien ukki ennä tekkö niil, eukkoloil ko hänel on, tytär ja, tuoss ov viel minjä minjä kul, tykkejä ukist ukki ei minjäl virka mittä vaikka hukkuko likka. a tämä ämmä tämä panno, kiert kammi. (miehä), kiersin, toist päi- kammii mänin, hyö ottit ja, pluuka- sen, aura- kans laskiit vuavot a sehä, tiälle jiäp ja, rikkaruohot jiät välli. mie oti- kuokan ja mänin siel ja, (visoir) rikkaruohoi mihi päi sain no ei va mual a, sinne jo syrjä. se paha näk tul työstä ja, ajo pois sano et älä älä mie itse kuokin. mie sanoi no kons sie kuokit ko jo pittä kuokki käyvvyt kukkima koht. sit tiäl (- -) kaik. no, hiä vuottoloo miestä a mies tullo poikke on, sahal hirsii kanta ja hirsi sahaja. heä ov väsynt, ja väsyksiis, laiska venakko, hiä ko, hiä ko tul meil, minjäks, hiä el tuos kaks tallo yl, kesäl, siel ol vanha mummo, se tul miul vasta ja sanno no, miten siul se, meien tyttö nyt ellä? ehäm mie käynt heil, virkkama, mie haukun suun sissä em mie lähe, muailmal huastama. ku kuka kuulo ni kuulko. (nehä) sanno jot, mie sanon jot nitsevoo. niitsivoo, hywä on. daa, a mani plahaja, no ponnukaik, naata. ponukai nyt häntä.

MS: Nii, pitää komentaa.

AM: hänt pittä komenta ja käski hiä ol laiska. se mummo sano a mie (ev) virkkan mittä. nyt ko, koko kevvän sanoin jot, istuta sä se peruna, istutah[a] (jo) peruna. istutaha jo peruna istuta vaik kaks vakko jot lapset suavat, verestä peruna ko, käyvvä kaivama et ei tarvitse osta niitä kalleita.uspeeetsa, uspeeetsa mikä lie venakkoämmä kaupu-kilaine, tuttavaks tul ja se- kans, (- -) vahtiit, sitä, nurkkajumala, epäjumala sitä teeveetä. ne ovat (- -) hullun sen teeve- kans ne vahtit yötä ja päivä (siihe). mie sanon t kuka riivattu sel lie tehnyt, jot, huolis poikke, se, on ihan, laiskoi vart tehty. ihal laiskoi vart. ne e- ihan, ne ovat a venakkoakat tiäl ni ne istutki, ne istuut lijas pakanat, vot näin täyte pannot sen, umuvalnikan, mis, niitä asteita, ja vuottalaa ko tullo mies koti sit, (- - -) [venäjää], mie e- kerent pessä, voima ei tee. sit se pessö. vot (- -), ei miul heillä pettäis itseä, mie tiien. mie em mänt kyllä sanoma a kotton-, koton sanon, a työ vaik ootta kyläläist ni työ ja paatta suu- kii viiruka että tunne mist työ tiiättä kuka hiä ol ja mikä hiä ol.

IS: No eihä me (- - -).

MS: Sit (- -) kiinni tuon ni minäki sanon millane miniä meillä o. Vaikk on su-, vaik on suomalaine.

AM: [päällekkäin] kuuleha, em mie, nii ei ole nyt, nyt o- kaik oppinet toin toisest, a se nurkkajumala se opetta. se epäjumala opettaa. ja kuulka Tanieli- kirjahan se o- kirjoitettu. mie ko olen aina sitä, ii ko ollit silmät piäs viel ni mie luvin ja tykkäsim mut em mie paljo lukent. luwin, miul ei olt aika. mie olin, naulakostyös sen takia jot mie, kerkisin tehä omat työt koton, ja viel kerkisi- käy·wwä, siivet harteil muailmal. no mihi kutsutti ja, mihi kutsutti hautajaisi mihi kutsutti, syntymäpäivil, si-, sellasiihe, a-, asjoihe, Stalinan aika-ki sai männä mut ei suant, syntymäpäivil enempä, kahtakymnä viittä he-ki olla. jot ol nii- ku norma. se ol, suurempa, summa ei soant. (hää) minnu, Kelto hautuumualt tahotti va-kita, Korkammiäl olti, seurat olliit tälläin ikkuna ol auk (sellain) Serahviina-mummo miu- kansai- käi, ikkuna ol auk ja, kolme ihmistä käy pois ajamas. ensittän tul milisi, no se on teil poliisi siel, katso, a isänäl ol, justin emän-, äiti- kuolimpäivä. isännäl (ol) äiti- kuolimpäivä. näytti miliisil, miliisi mäm pois. a se ol ihan, valtatien, rinnal no nii- ko nyt tuos ikkuna al, a-, autot ajjoit, oiken, mikkä ih-, kansa vettiit autopusseil. no a myö lauletti tietost mummoloi tupa täynä ja porstuwa puolilla. no, [kuuluu koputus] taa taa. [joku tulee huoneeseen, puhuu venäjää.] jez, [mies puhuu; nauhoitus keskeytetään? - alkaa uudestaan vieraan lähdettyä].

EH: (- - -) poika?

AM: nii.

EH: (- -) poika.

AM: émémhy. ja sitten, sitten tul, vallammajast, ja, [MS: (- -) käyntiin.]. vieläks työ sitä (- -) panette käymä älkä pa-ko kaikkia! kaikkia hörppöllöi. mie panen jo, mieti-kim (- - -) lauloi, [EH sanoo jotain] kuule, mie justin, a hanttiloiv virre-ki lauloin teil kotta kiokon, nyt kuka kuuntelo kuka miut tunto ni sannot joha se Anna-Mari om mänt järjeltä pois.

IS: Ei sano.

EH: hyö sitä perrä tulitki tänne. heil just o-ki tälläset, asjat (- -).

IS: Tässä jäi nyt vähä kese se,.

AM: a se, se ko pois ajama tulti.

MS: Nii.

AM: no, sit tul kolmais, kolmais tul, miks se tiputatte nyt on suomeks? tiputat, (- - -) [venäjää].

MS: Edustaja, edustaja.

AM: etustaja. etustaja kun tuli jällen, taa-, tarkasti sen, paperin jot, äiti- kuolimpäivä on ja, kirkkoloi ei ollu, ja sano, ei poliisi ol viel siel ja, viel ol se vallammajan herra siel se pretsitaatti selssaveetta nii- ko myö sanota. ja, se etustaja sanoki jot, katso, nuori lapsi siel ei ollut, mummot ja vanhat, vanhoi miehiki miel tiäl on, meil tiäl ol kaikil melkein, ko tullit ruotsalaiset, ruotsalaiset tulliit kirkkoohe Puskina ja, ruotsalaisen, kans ol se yks ystävä sellane yh-, tut-, tuttava, sit poika sanno et isä, missäs näiltä, mummoloilt on ne miehet, a isä sanno (et) ne o- kaik va-kila kuollet. no sellain se o-ki. ne o- kaik sinne, va-kilois, kuo-, ja va-kileirilöil kuollet. no, se ko katso se, ja katso ja sano et, heil kirkko eij ole, ja äiti- kuolimpäivä on, mars pois sielt jokaine va. meil ei (ol) tiäl mittä asja. ja sellaim myö pietti se, juhla peähän ast, a mie sanon, ja siell ol siel, kaupu-ki takan käym mie tiälkii mut mihi kons kutsutti. ja pit olla nöyrä mänemä, ja viel siul piäl katsottit et sie ottant, matkarahha. ol sellasiki paikkoi ko ol miul tuttavii ni ko tulin, seurahe, seurat olliit siel sanota, no muistojuhla sai pittää nelkynt päivä ei suomalaisil ole sitä, olemassaka mutta venäläiset ko pittät nelkym päivä ni, me myös pitimme. koha sai kokoontu seurakunta. vaik, eij ollut pappiloi siin ja, eikä ollut kirkkoloi ja, nii monta, mie, tykkään huastaa suora, ni monta, ko tulin, ni, tul, mikä niput hywä ystävä (ja) sano et, jos vaik antasit ni älä su-ka ota. jo sanotti, ja piäl katsotti. j- ja, ja mie sanon tuas, o-ks se [nauhuri] siul käymäs? käypiks se?

IS: Oo käypi. Käypi.

AM: voi, sit mie paten, vähäse- kii.

IS: Ei, eihä sitä viel panna ko, (- - -).

AM: [päällekkäin] ei kaikki, kaikki ei puhuta. kaikki ei puhuta. miun, miun, pit tiepuoles, no sanon nyt, mium pit tiepuolest pulloki korjata, matkarahaks. ja, mie, mo mitä mie sain nelkymt viis rupla sain siihen aika siel naulukost, p¡alkka. ja a sit, sit maksetti kuuskymment sit viimeeks käyti antama seitsemkymment, ja sit kymmänä vuotta käiv viel työs ko olin jo, eläkkel, sit mie sain näitä nii- ko mitä muil ihmisiil on, seinähe tuoho, myö ei sillal pannaka ko myö olla rönttylöi tiäl. ei tiäl jaksa, em mie ukki ain jaksa haukkuu ko, ko, se, tullo tuppa se tulloo likaset ke-kät jalas ja unehutta (- -) ko käyt sanoma sit ei (näyttä). mie sanon suora, em mie häntä, jot sanosin, hiä ol oiken, hiljane (ja) hywä mies, nuo-, nuoren. a nyt, piru kiusaja tänä uamu-ki jo laitto matikam miun selkä. laitto. (- -) päivä ja, mie koko yös en nukkunt ja en soanut nukku (- -) ja, ja sit, mie en tii mitä miä, hiä mie sanoin no keitä sitä, te-, sitä, teetä ja keitti teetä ja (- -) seisoi sem pannun iäres ja, mie sanoin no oisit käynt ottamas vaik nuo, kurkkuloim peält poikke (- -), (- -) matikan sit mie käin ottamas poikke se. no, hermot on jo männet, sowas käynyt, sowas käynyt tuoho (oj jo) ammuttu ja kaik, em mie, pahhuuwessan sano (- -) sem mikä on totta.

MS: Onko päänsärkyjä hänel?

AM: on tänäpäi hänel kivisti. no, no mihi ne, männöt, a mie ko, koko ikkäi- ko, olin, vot, siinä ku oli, tässä ku ol, i-, ikkuna, siel, siel Siperissä siin ol akkuna, siit ol puol metri siin ol mium piä. a tiäl olliit jo, toisil jalat, miun sä-kyhe kii no ko se sellaset eikä siel sä-kyt ollet ne, lautoist tehty sellaset k¡oikat, ja, miu viekko nyt o- kuollut se Vihtor-veikko mikä Rumpalil el, a se raukka makaski ihan sillam piäl, ja tätä viisii nelkymt astet ol pakkane ulkon, tätä viisi ov[i] ei mänt kii se ol tuorest, lau·wwast tehty se ow sitä kiers ja viäns, se ei mänt kii, ja, raamilois, raamat millaset ollit raamit ni tätä myöte ol hyyrrettä. a miekki kakskynt vuotta, ja, kakskynt ensimäine ja (- -) jo ykski, sev verra ol jo järkii piäs jot, mie makasin ilman, riepui kaik että sellaim makasin, ja sit ko tulim poikke ni, vaik kainalo pistä peän nii- kovva kivisti. kaik lääkärit käi- kaik lääkärit käin ja, ja, tehtam puolest käil lääkäris ja siel ollit hywät lääkärit ja, ja nii- ko koiri, tuos, o- peä piäst otetti, sitä, re-k-, re-kenen, kuvva ja rentke-kuvva ja, sanno, oot (sie) naimisis mie sanon olen. émém, o-ks siulla lapsia on, juotko sä viinaa mie (sanoin) en, no mitäs sulla päätä kivistää? hö, minä olisin jo ihan, minnu, jo nahan alt mäm poikke jo, kaik, luonto, sitten tulin tänne Seuluskihe, ja särki peänsäryt ollit suuret, ja sitten tulin Seuluskii sit tiäl ol sellane taviitof kuulit se sitä taviitof (sellane), sellane mieslääkäri taviitof, ja mie sille kerro- kaik, no (sellail) loruna mie sanoin suora, jot, kysytti et sie tää ja, a, juot sie viina ja kaikki ja, ja, mie sanoin jot, sit mie hänel sanoin jot vot mie niin, miä ajattele et miul on naverna vilustunt piä jot, nyt ko, tulet jo vanhemmaks ni (- -) lis-, lissäänty et mie nii likkel, sitä akkuna, nukuin. ja se miul kirjoitti sellasii lääkkeitä, Pentalkin. ja sano, vot tätä Pentalkin, jo, älä ota muut ko suure peänsärky. ja ota ensittäm puol, tapletti, ja jos ei auta ko kowwa särky ni sit ota viel, ko sekkä ei auta ni sit, keitä, väkövää teetä ja juo, a jos ol limoni ov viel paremp. limoni sekka. sit sanno viel miul ko me olla suomalaisi jot, sie ymmärsit minnu jot mie siul sanoin jot, ota vaa puol tapleetka jot vanhaks ko tulet mikkä ei auta". ja, kiitoksi sanoin sil taviitoval, se, ja sit, sit, ko hiä sano jot, hiä sit sano et siul on spasma zassuutof. männöt pieneks. no, ja sit mie jo itse, sit miul on se, miks se, kreuhka tullo suomeks? mie tiiä (kreuhka).

MS: Lämmitin, lämmitin.

AM: lämmitin no, sit mie kuoveta lämmitin, täyte vettä ja tuoho ja työho ja, sit sitä, viel, tapletii sit sitä lämmitintä piet sinne ja tänne sinne ja tänne ja sit jo, ko jo piäl tullo nii- ko vaikem pistät jaloil ja, jala-, jalat (- -) ja, avatut silmät (- -).

MS: Nii semmonen kuumavesipussi.

AM: kuumavesipussi. sitten, on, vielä, niitä uusia lääkkeitä. he kokeiloot näillä, kylän mummoloil. uusi lääkkeitä, sit ol sellane, Eruniit, lääke, Eruniit, ja, hiä otta ja, (- -) sellane nuor, vast koulum pe-kist tullut tänne aina, moal laiteta niitä nuori. no mie otin no mie en ole, ahkera niitä luoma ko miul taviitof sanoi jot , otat vaa sillo- kos oike- kivistä kovva piätä. sit ko mie käin nukkuma, mie otin sen yhen tapleetin. sitä Eruniit mitä hä kirjoitti. armas isä se tek viel enemmän spasma. uki nukku tuol, ja mie nukuin, tuol sä-kyl, ja, eikä piässy sä-kyst poikke ja, ja, ja, näin ei soa silmi räpsäyttä, se kaik nämä silmätki tek kipijäks ja kaik, kaik silmät tek kipiiks ja piä ol jot näin ei soa sormi panna. sit, kulakal seinäähe nii- ko myö sanota nyrkil seinäähe pamisutin ja sit, sillon se viel ei ollut kuurna nyt tämä uki on jo kurna ja, kaikelaine ja mie, vissi viel, peräst mänen. sit tul mie sano hänel jot, katso, mitä tapleetkoi hiä miul anto, mie en sua ennä, puhellakka e-kä sua ennä silmä (ennä) räpsäättä niin kovva, silmi koskoo ja peätä kosko ja kaik. [jollekulle huoneessa olijalle:] kutsu (- -) juoma.

Miesääni: mie määm pois, (- -) kiirehti kotti (- - -) työst tullut.

AM: taa. ja, mänin lääkäril ja sanoin jot votetti tapleetki ja pitni maku. mie näitä en voi juota. ko si-kos jot (- -), (- - -) [venäjää?]. no, nipei vot tälläsi lääkärlöi tiäl on oikem miel tekkö männä. mie näihin, tämän, soker-, näitä taplettilloi ja miul tytär, seitsemtuhatta seitsemsatta mie maksoi- ko ne ilmase pitäs otta. a hiä miul sano, viime, seitskyment, kolmanteev vuon, jot, (nyt) mie en ole vuote toise vuote jo käynyt, siel sairalas, hiä sano jot ko tulet, (- - -). (- - -) [venäjää]. a, mie hänelle mittä virkkant e-kä mäne siim päikä. ko tahtot tulkot ottamaa, a mie heil vua sanoin, mie heil sanoin jot, tiperstoovo, (- - -), (- - -), (- - -) [venäjää]. mie viel hänel sanoin jot ko, vihitty kuolema. ei virkkant mittä, ei mie muuten ole käynyt, kunis miul tapleetkoi riittä niitä, näitä, em mie mäne. jos tytär ei sua, näitäki mustalaise- kautta,.

SM: miul pitäis olla, silmävoietta. niit tippoja. ja, käyvvä-kö lääkäri-, ilma (- - -) resepti.

EH: (- - -).

SM: (- - -) tutkit sitä, resepti ilma sitä, sitä, makso kolme kopekka. et siin pittä vua aina kirjottaa kaks,.

AM: no ko sie ain ihmisi siälit etkä itseäis.

SM: ja nyt menin ottama, reseptit ei ole sitä, a, rahal on, sata viistoist rupla.

EH: mie tiiän, mie (- - -).

AM: voi nämä [kupit] pittä otta täst poikke, jot ei, istuka jos on aika.

IS: Kiitos.

AM: istuka jos on aika.

MS: Meillä muuten olis aikaa mutta ku luvattiin sillon, kuudelta mennä, mennä, siellä (- - -).

AM: Kolpina? [nauhoitus päättyy.]