AM: [nauhoitus alkaa keskeltä puhetta] -teerisellä viel, ne, oli kaikelaisia korjattu vielä sinne, no käymmäks myö viel vain, käymmä, juoma?

IS: Jos myö käyää, käyää viel jatkamaa jos työ jaksatta.

MS: Pyörii.

AM: no, no, pyörii nii sitte mä jatkan. ja sitten, mulle annetin se, nelkymt kaks rupla, ja Samarovast minä käim pois. ja tietättekös, mikä, mikä, pahhuus tuli? puolitoista tuntia kun se, Irtisin, Irtisi rannalla siellä, Omskissa seisoi se, laiva, myö, kun se, pitätti sitä laiva kii, niin puolentoist tunnin edellä kerkisi mennä se, Niisnevarttovskii iso laiva. ja minum piti seitsemäv vuorokautta olla maan taivaan alla. maan ja taivaan alla, minum piti anta pakkini, siellä oli se, mihin otetam pakit säilytys-, -huone. säilytyshuonen etessä oli, nii- kuin tuo sohva, lautoja vähän, ja sinne akkunasta minä annom pakkini sinne, koska, siellä oli, siinä, myös oli siinä laivalaiturilla, se, no miks se kuulu suomeks, no zaalazeta ni minä sanov venäjäksi, [MS: Odotussali] ototussali näettekö mull on jo se kar-, skaleros, ja se oli täynä pessaraapealaisii sotapakolaisia, siell ei ollu, jalka mihin työntä no en, että saisi mennä sisän, pessaraapelaisi oli täynä. ja minum piti, olla siin, [EH: (- -) ulkon.]. ihan ulkon, siinä noinikkinä lautojem päälle minä kyy-, kyyryssä olin, sittem mulla oli, hyvä paltto kun isä oli va-kittu ni koko vuosi piti säästä et sai hyväm paltom päälle. minull oli hyvä paltto se oli mulla sittem pantu, semmosehe, pussiihen no sel-, selkäreppuuhe ja, se oli mulla tuossa sitte sem panin siihe ja siinä kyyryim minä. seitsemä vuorokauvem peräst vast läks sinne Niisnevartovskii se, se, laiva. ja, kerram päivässä minä kävin ruokalassa, ja leipä minä en seitsemäs päivässä, nähnyt usessakan. ja l-, kerran päevässä minä sain tämän, lautalisen, harmaista mitä on näitä kaaliräismistä keitetty sellasta vesi-, vettä, miten ihmees minä nyt ajattelen Jumala varjel että, minulle ei tullut sitä veristä vatsantautia. miten ihmeessä, ja, miinul ei ollut raha, eika mul ol[lut] ennä voima että minä olisim mennyt vaikka sinne päämajan etsimän, minä kyselin ihmiseltä sanoivat että päämaja on, siellä kauvvemmas, minul ei ollut voimaa, minä siinä vähä matka mänin, siellä ruokalassa se- keittilautasen sain, stai sen, kaali-, -räisme-, -lautasen sain ja tulim pois. sitten siellä kauppasiit, pihka, pihkasta tehty semmosia ne, ne siperläiset, sitä pihka, syö. (- -) minäkin, neljäkymmentä kopeekka annom minä luulin että se on jokun, jokuinen, siellä makea, ja, se oli iham paljasta pihka puusta ja tarttui hampaisin joka paikka- kiin ja, minä yher rapistelin suussani sylim muaha. toine mummo istu ja, a siinnä ja sanoi et, mitä sinä maahan sylit etko sa halu anna mulle ole hyvä täss on. ja sitte hän sanoi että sitä pitä kauvva- kauvvan, sellaim, pureksia nii- kuin, nii- kuin, syövät Suomessa sitä, lapset sitä mikä se on? [EH: purukumi.] purukummia jaa mutta tämä tarttui hampaihe- kii ko se oli pihkaa. ja, sitten oli yhtenä päivänä oiken suuri sade, oikeen suuri sate oli ja, mä olin siin sateräystään alla ja, ja sittem meni, varmasti se oli se laiturin isäntämies ja, se, potkasi mua jalkoihi- ko (- -), ja sano mitä sinä siinä olet? minä sanon [et]ta mull ei ole mihi mennä. no, tuol, rahan etest on tuolla sano, mihi saa mennä yöksi, kaheksa rupla vuorokaus, minä sano t minull ei ole raha. mistä maksa, ja siellä miss on pessaraapelaiset, se, ototussali on ihan täynä. sitten hään sanoi että mäne siell ol lasten, ototussali, siell on nainen ja, neljä lasta mene sinne. mene sinne sano siell on, siell on sillalla, saat olla et et ole vessisattes. minä menin mutta häne- kanssa oli vielä sotilasroisto se tuli sinne, se luuli että minä ole-ki- katutyttö mutta, minä sanon (jot) et sinä puuttunut semmosia ihmisiihe- kohti. jaa sitten se potkasi oven auki ja sano et mars ulos minä sanoin, pani- kätet, pikkuselle pöytäle ja sanot minä (em) mene ulos enne- kum päivä tule. sitten, se sanoi että kello viisi et sie, korjat koipeesi minä sanoi et kyllä. ja sitten sel vaimo sanoi et tämä (on) hävytön sotilas mi-, sanoo et minull o lapset ja, mistä lie tuonut katutytön viime yönä. ja sitten, yksi vuorokausi jäi vielä mulle, otottaa kun sinne Niis-, sinne Niisnevartovskii läksi se, laiva, ni sitte mä mänin, mis otettiin vastan, sähkösanomia, sen niin [matkii lennättimen ääntä], (- -), kovin, huus ja minä en, seitsemäs, vuorokautes saanut nii- ku untaka yhtä. no mis siinn oli kaul, miten (siinnä) ulkon u-, uneksit, ja siinä, sittev vettä, heitti satamasta ja sittem mä olin siellä, siellä, jo piilossa. minä jo pelkäsin (- -), pelkäsin jo sotilasta sitä ja kaikkea pelkäsin ja sitten tuli se, ja mikä viel oli paha juttu että minum piti joka päivä perka ne, ne, kapi, ne, omat, pakkini pois. muute minun olisi pitänyt maksa vielä, zahraninjen no se on, säilyttämisestä. kun jo, kun oli nainen se oli hyvä se ei pyntänyt niitä pois eikä käskenyt minun otta pois, mutta miehev vuoro kons oli, yli vuoron ne käivät ni, mies oli niij järetöön (että) viskoi ne pakit mulle, a, alas siihen ja minum piti sitte- kirutta uuwet kritantsut ja jällen anta hänel, pitä siinä istu niihem pakkiem päälle ja sitten, illa suussa, ennen, kii panemista jällen hänell antaa sinne, kaikellaista kiusoota ol, sitten tuli laiva. kävil laivan, pakit vietiin vessal, tuoho et meil sanota, vessa no, miks se nyt on katos, suomeks [EH:lle] sanoha sie nyt, [EH sanoo jotain] makisii, venäläine. [EH: (- - -), no ka-, kaalu, vai,. MS: Vaaka.] vaaka-, -lau-, vaakalle. daa, a meil venäiset sannot, vizi, an nämä i-kerläiset sannootki vessa (on). vess on nii- ko, vess on to- kaikki ne toine vessa. no vot. se se piti viiä, siihe vaakala-, vaakalle ja, minun, minä oti- kolmanel luokal lipun, minut olisi pitänyt vietä ihan ilmaseksi koska mä olin, nii- kuin, evako-, -retkellä mutta ku mä yksim menin ni mitän ei armoa ollu. ja sitten mull oli, tuommonen, vitsoosta tehty semmonen noo neiti oli ja morsie kaksikymmentä vuotta, siin oli mulla paremmat vaatteet ja, ja, minul ei riitä raha. maksoa siitä pakista. ei riitä raha. se, minä kun olin, siellä, työssä ni, se, siinä tehtaassa vielä ni se Anoossova, tuo, Oona Oona nyt juohtu mielen, se Oona Anoossova sano et, osaatko sä ommella minä sanoin (et) osan. ota keral o-ko sulla kone mie sanon on, o-ks se käsik[one] on. ota keralle, sittem mä, yhtehen, panin sen konnen, ja konnen ympärille, tyynyn, ja, peitten. ja, talvitakin. a kesätakki oli siinnä selässä. no ja, siitä jo tuli neljäkymtä kaksi kiloa. se- konne ni niihin, niihi- kanssa. neljäkymtä kaksi kiloa ja, ja, ne sanoki laivapojat jätä tuo kori, mie pitän suuni kiinni ja, ja, itkut. no mitä muuta. köyhyys ei o koirus, ja, minä jälleen itken ja, Jumala jällel lähetti, e-kelin, maallisen, sotilas tule noin on, käsi taittunut ja, on sota, sovasta kotin menossa sa sano mulle että, mitä sä, neiti itket? minä sanon et tuosta koristei riitä raha maksaa, eikä saa auki avata kun ne ·oli kaikki ommeltu näin, kiin, (käyvä nyt siihe) repimää ja auke avaama ni sinulta vievät kaikk¡i. hän antoi minulle ison, tuollasem palan sokeria, jos se on elos vielä ni Jumala häntä siunatko. ja, mä muut oiken saanutkan syötävä mittää ku mull o raha ei ollu ja, mä istuin ensimmäisessä luokassa sen, missä keitettiin sitä kiehuva vettä sen, ääressä. a se sotilas sanno et, älä itke. jos et pelkä ni siellähä on on, laivooss o ne, isot, naarit kaksi-kertaset ja, ne, mene vasempaan, vasen toiselle vasemman naarin, ale vie, mä siellä nukun. joss et pelkä. miul oli pakko vietä. minä siunailin ja vein sinne sen, siell oli mulla kaikki paremmat, vaattet. ja mä vein sen naarin ale ja sitten tietysti missä laiva seisottu ni, eehäm mä saanu torkkuaka mä aina vahtin että eiko tuo sotilas käy maahan. käy pois. no, no, sotilas sattui niin totellinen, että mull ei olt ku yks kymppi raha, jäänyt, ja joku kolikko (huaski). ja, sitten, matkusetiin, Niisnevarttovskin tuli se iso laiva etemmäksi se ei päässyt, sittel läksiit ne pollerilaivat pienet, siellä vesi, jo, meni, ne, ne, joet, veet menivät jo matalikkon. vesi, virtasi jo nii- kun kuivi. ja, sittem mä sanoin sille sotilaalle etä nyt ne mulle sano että he katsovat kuka sen, korin vie pois. se oli semmonen, nii- kuin, kapsi, nii- kuin, matkalaukku muta se oli vitjoi, vitsoista tehty ja sittem päällys, ommelettu ommelettu säkki päälle, (torppa) se, säkki pääl[le]. hän sanoi että jos sä saat mulle tuohon selkä -i, kyllä mä sulle tuonne, ylös vien, a ne, mie en tietä miksi ne suomeksi sanota ne traapit ne oliki jo näim pistyssä. a itse olin syömättä ja niin heikko (ja) neljäkymt kaks killo oli siinä, paino ja mä aattelin et herra Jeessus, mite mie suan tämän, tämäm, pakkini nyt tuonne ylös, ja, sotilas ja mä annoin hänelle viekö hään nytte vaika minne halua, minne se vei sotilas oli niin totuullinen, että se vei siitä raappiloistan sen ylös ja, jätti siihen, ja ototti koska mä pääsin sitten sen, nyyttini kanssa sinne ja sitten sano mulle, vot, nyt tuolla lähte, tuolla lähte piene polleri, sinne Larjakkin, se on ripko, ei ole ripkop on raipatrepsajuusan se sanotin se oli, ruoka-, -sajuusan puolesta mikä oli siellä nii- ko yhtiö tehty. älä keltä- kysy lupa, minä seison tässä vie tuo suuri nyyttisi ja äläkä mäne alas rappuja myötä sinne, miten se nyt, truuma, truuma sinne, viska ylhäältä sinne truuma ja, tulet ottaman tämän toisen sinne ja, hole siellä ko minä katson että sinä et syö etkä juo, nauroi vielä ja, minä [en] virkkanu mitän hänelle ja, niim minä tein. vein ne nyyttini ja, hän sanoi että minäki vielä matkustan siinä, mutta, mä, hä-, me, minä olin jo siinä, en ollu p¡ollerissa mutta minä olin siellä jo, sem peräst oli se, miksi se suomeks nyt oike- kuulu, missä vetetän niitä jauhosäkkiie ja, siell oli se suuri truumi, ja, se oli, nuorassa perästä siinä pollerim perässä, kulki. [Muut puhuvat taustalla jotain.] nii nii nii. [MS: Tai proomu.] trom- vot, ja siellä mä olin. ja sitte- ku se laiva läksi mä en näyttäytynytkän sielt ei kukan multa tullut vaatima rahakaa- ku, nii- ko matkarahaa eika mulla olluka ko se yksi viimeine- kymppi ja, tämä ajoi vielä p¡uoli matka sinne mik¡ä mihim minul oli matka sinne Larjakkin, vielä seitsemäv vuorokautta se piene polleri vei meitä seitsemäv vuorokautta. ja mä seitsemässä vuorokaudessa muut ko lojuiv vain siinä niihem pussieeni päällä ja, sinne tuli kaksi tyttöä venäläistä, toosaneitiä semmosie vuotta kaheksantoist oli ja, nämä ajoivat myös, sinne Larjakkiin ja, sitten siellä oli, mitä (siennä) vete-, vetivät ne, ne nii- ku niitä kauppoja varten, ja ne tytö-, tytöt, varmasti, repivät säkin auki ja ottivat sieltä, luumuja. mutta ne oikeastan ei ole luumuja mä en tietä miksi suomeksi niitä sanotan, ne ovat niitä, em, en tii suomeks e-kä vennääks. no olkoot luumu,. [MS: Kuivattuja luumuja (- - -).] kuivttuja, [MS: Semmosia mustia?]. ei ollet nämä musti nämä olliit sellasia punasia. [MS: Ai jaa.] no minä sano niitä luumuiksi, muutki o- käy ni minä sano luumuiks olkot luumuiks. ja yksi niistä tytöistä tule ja muk-, mukki minua että ota ja syö. sitte minä sylkeni kanssa niitä syleksiv vähä- ku ne oli säkistä otettu ja, tämän kouralisem minä söin. seitsemässä vuorokaudessa. siellä minä, sitä sokeri sain, ja yhtestä paikasta sain neljäsata krammaa leipää, ja, yhtessä paikassa annettin niil, matkustajille neljäsata kramma leipä, ja, se sotilas anto sem palan sokeri kaikki mikä ajoin sieltä, sieltä Samarovasta saakka, ja siinä kouralisel luumuja. ja sitte- kun tulti Larjakkin, se missä minun äiti oli, se, tuli, kello viisi aamua, kello viisi aamua tuli se, laiva, tahi se pikku polleri sinne, ja, minä olij jo niin heikossa kunnossa, että häin, tuskin, itse pääsi niitä rappuja neljin ryömin pois sinne ylös. e-kä enä jaksanut sitä palttoanikan selkä panna minä olin jo nii- kehnossa kunnossa, minä tunsin että, askeleet on jo lyffet. ja kum minä tulin ulos ni siellä oli yksi Karsku Anna, siellä seisoi katsoi kun se laivat tulivat se siin, lähellä asui, ne aina huusivat kun ne tulivat jo sitten nii- kun siihe paikam päälle. minä kysyyn että tietättekö missä täällä Pajune- Katri a-, asu? aa, tässä tietä myötä mäne sielä viimeinen talo oikealla kädellä. minä sanoin et etteks te olisi oiken hyvä et jot lähtisitte miul näyttämä ihan sorme- kans osottamma et tuo on se talo, mulla luvetut askelet. en, mää lähte, mene tuohon taloon siell on, siell on toisia Mehiläisiä Oravalta. siell om paljo tyttöjä joku lähte sua, sulle näyttämän sitten mä kolkutin sinne ja sieltä tuli, Susanna Mehiläinen ja tämä vei, näytti tuo on nyt sinun, äitisi, missä asu. ja kum mä, jyskytin siihe, akkunahen, oven jyskytän, hän, vähä heikosti kuulikin, tule, eikä, eikä aukaise. mä jy-, jyskytän eikä aukaise. minä tulej jälle lasin, pitä ympärse tuwan tulla ja, ei, ku häin tuskim pääsen, toisella puolella itkut panin ja sanoin (et) äiti aukaise, sitte hän näki että ikkunassa mä seisoin [et]ta voi hyvänen aika. sitte- keitti sitä, aamiaista ja sitten sanoi minulle et, kaupp ol ihal lähellä ni- ko, tästä tuoho toisen tallom mennä kauppa. no oli pikkunem mäki, mäne sinä kauppaan ostamal leipään, leipä mulle ole enä aika pittää männä työhö. em mä uskaltanut sanno että mä (en) jaksa. no, minä kun nousin, vähäm, sen talon ympärse kum mänin, aloin sitä mäkeä myötä nousta ni, jalat otti alt pois minä olin nii- kuin, huono hevonen, maassa pitkälläni. sitten äiti tuli ja sanoi et voi hyvänen aika, nyt nyt sä oletki jo puolikuollena. no, sitten, minä oli- kaksi viikkoa siellä sairalassa, ja, lääkäri oli oiken hyvä, minä olin oiken, semmonen, iloine luonne ja humorikkaine minä sanoin etä mulla tarvi mitä muuta ku annatte vain, leipäkorppuja ja teetä leepäkorppuja ja teetä ja sitä, kaksi viikkoa miä, minua pitettin ja annettin leipäkorrpuja teetä mä olin nii huonossa kunnossa. ja, kun Jumala oli nähnyt hyväksi, nin, tässä ole vielä nytkiin. nyt jo tuli seitsemä-kymmentä, kolme vuotta mulle, toukokul lopussa, ja, tässä olen. sittel laitettiin, ihan, nii- kuin erakko, siellä minä olin, kala vast-, suolamassa, vastaottamassa metsähe laitettin, no, siell oli se laapasa, niitä hanttiloilta siell ol niitä hantteja, ja sinne laitettim minut ottamam myös, kala, vastan. siellä mä oli- kala vasta ottamassa ja sieltä mä sain sitte- kirjen tältä, elämäntoverilta että hään on haavoitettu ja, en tiiä toimettaaks sitä tähä ennä kirjoitta [!].

MS: No, missä hän haavottui?

AM: no sotassa.

MS: Nii (mut) millä rintamalla?

AM: a siellä missä lienö,.

MS: Nii.

AM: mä, en muista miks se kuulu, Karjalan takana siellä, miks se, hän sanno, Murmanskins, missään jossain siellä missä leine ee mä tietä. no, pitä, pitä tuota tähä teille vähän, vaikka,.

IS: Niin siitähä, ois vielä ollu mukava kuulla mit-, mitens ku siell ol niitä hanttiloi mitä työ niist muistat[te] millasii ne oli?

AM: raukkoja. ja oliit köyhiä raukkoja. ne ei osanet kirjoittaakaan, ja köyhi ja raukkoja ja, kum meitä koulutettin vähän, vähä- koulutetti meitä, että me, otamme, josko tuovat haukikala ni siintä, satasta kilosta pitä haukikalasta ottaa lima varten viisi kiloa. siitä tule paljol lima, kun ne, kun ne tuovat ne siihen jo oi se viisi kiloa tulekin. ja, ne oli niin raukkoja että, sitte- kum mä, [kuiskaa itsekseen:] mihis mä sen, kynäni liep pannu en tietä. no olkko missä tahasa. [kovemmin:] ja, ne, ne olivat niin, niin köyhiä, että lieko, lieko niillä ollu paitakan. päällä. kesä kun oli ne, ja sitten siell oli oiken niitä pakaraisia vaim maskaraisia vaim mitä, niit oli siellä, onnettomam paljo. [MS: Mäkäriä.] päkäriä jaa. niit oli siel onnettomam paljon. ja, ja ne, kun toivat sitä kun sanoit että, ne on, meitän suommalaisen, heimo. ne, ain kat kolm nella veet kuut, se oli se, yks kaks kolme nellä viis kuus. ja, jonka oli se kymmenen, a sillä välillä jo unhoitin, miten se oli. no kun ne toi sitä, kala, minä sanoin että, kuuleha, nyt pitääsi tästä kun on, hauki ja, ensimäisen, ihan, veres hauki ja, se lima lasko paljon ja, ja viisi kiloa, en ten ten ten teen ja anna, mie (sanoin) no monta kilooa sano, kat kil. näyttä kaksi sormea no, minä pani- kaksi kiloa ja sitten niitä, haukija mitkä olivat tuommoset, en ratkonut. kun oli net tzaanit olivat ni- korkeat ni- kun tuohon saakka, että, ne mihin suolatti- kala, tämä verra minä panin aina se- kalan, ratkomatta, se, miul tulis se kilokrammi, jot se ki-, kilo, aina, kohoaisi, ja ite olin niin, että, sitä mätäkalan, siärin ja, kannolla ja söin. mä pelkäsin että, tyrmän tie tulloo ku mull ei, riitä sitä kala. no, niin mä ko läksim poikkee sieltä ni, ne mua tykkäsi ne hantit. minä en heitä varastanu. (he) minulle omatunto antanut varastaa ko niil ei ollut kun, pumpuli-, -takki selässä ja, sitten ne, pani nii- ku tästä kahesta kolkasta, päähä, päähineen ja, miehillekin oli tuo riepu noin tuoho- kii köytetty ja, sitten ne, [naurahtaa] minnu naurattaa haluatteks ni minä voil laulaa hanttilion, hanttiem mukan?

MS: No, totta kai. nii.

AM: (- -) sannoot jot tämä Anna, Mari tul hulluks. sitte- ku ne, aja kun niil oli pieni lapsi, nii se pieni lapsi pantin sielä, ei ollut oikeita, oikeita, venheitä, van se oli, haavasta, kaverettu, semmonen, hyö sanoivat sitä oplas, ja sit sinne nokkan niille lapse lapsetki kul olliit rakas taivanninen isä, repaleinen, jos ol kel repaleinen yksi, lieve, siitä, pumpulitakista siellä alla, (- -) se, naine- ketti sitä, haapapuusta sitä, hienoo hövellastu, hövellastuu ja sit se, lapsi pantiin siihen hävellastujem päälle, ja sitte- köytettin naruloille kii, siell oli nahkanarut naruilla kii ja sittem pantiin tuohon nokka. ja sitten, em mä viitsi laula.

MS: Laulakaa ny vaa, (hyvänen aika).

AM: ja sitten, lauloivat että, [laulaa]

kattakjookaan, tussa veetaa

vinka voolovoolo, voh enteemii

panniit noin, just täl nuotilla sen lauloi käräjät nii- ko (mä nyt). ko ne sitä aina menivät siintä ja lauloivat, sitten mä kysyin että mitä te laulatte ni mitä sano kattakjookanos on sovettu, se on vallammaja, ja, ja viina on nim paljon ne tykkäsi siitä votkasta, ryssäv votkasta, viina om paljo mutta raha eij ole, sitä ne sitte lauloit koko tien, ne lauloit puita heinii mitä, silmällä näkivät. mutt olivat niin tarkat ampumaan, jos heil oli, siinä, oplasassa, joku, pyssy- kanssa ja, ne, a-kat lensivät ni kyllä se lentäessä tarkkas. se tarkkas a-kat ja se ne olivat, ennen, siinä meitäm paikassa mis me olimme niin, ennen siellä olikin, metsästys, heillä, ja siellä amerikkalaiset käivät tuomassa sitä, jauhoja ja kaikki ja, siell oli metsästys, kalaa tuossa, kansar ratios ni mä sanon että, vietä teitäkin kerran sitä sorakalla syömä, ja se o kaik saastainen. kaikki saastainen se sorakala. se, kala ja vesi. a me täältä ehäm me tietäneet [että] se on saastaista me tuores-, me joimme tuoresta vettäkin. minäkiin sain tuoho maksan, maksaan sain, ja, sitten se alve se oli, joka paikassa. ja ei niil ollu vessoja eikä niill ollu mitän, sittem me ihmi- sitte ko mä olin siellä metsässä sittem mä ihmettelin jot, miten tääll ei ole saastaista ko ne kevväällä kaikki vesi pesi sinne, joken. vot semmose- kohtan vietän, ja sit elä ja ole, ja oman suomalaisuuten takia mutta sekin on Jumala, Jumala antoi vitsa. täälläkin suomalaiset ja, nämä i-kerläiset no muutamalla kum mikä, rikkaammasti eli nenä oli jo noi- kippurassa ylöspäin. ne oli niin ylpeäksi käyneitä. ja sit ku Jumala piiska antoi ni jokahisen nöyryytti sit menivät laittajat, sekä laitettavat, ensin hyö kulakkia tekivät ja, laittoivat näitä I-kerin kansaa tiältä pois, oli mei-ki- kylässä yks, mikä söi ihmisiä koko kylä- kuiviksi asti, minull oli, minun, vaarini isän isä ajetti kotonta pois sinne, Siperiin, Jenisei rannalle, se oli kolmekymment, ensimäisena vuotena. miull oli kymmene vuotta mä (oo-) kakskymt ensimäine syntyny. sillom mä jo itkin, ei oo ihme ko nämä silmätki jo ihan umpem männöt, mä jo itkin ja rukoilin, ja sitten oli kolmkymtviites vuosi heitä vietiin, ja vaari sanoi mummolle että, vaari oli oiken, it-, itki itki ja vaari sanoi että, hään ei mite-kä haluaisi vieraalla maalle lähteä kuoleman, a mummo sanoi et, mänehän tie taivaaseev vieraaltaki maalta, ja, ja sinne, vaari kirjoitti vaari oli, enne vanhaa, enne vanhaan ollut, tässä, vallavvanhin. ei ollu kyläv vanha, vanhin mutta vallavvanhin hän oli kirjurimies, hä- kirjoitti sieltä, Siperiassa, sinne Moskovan ja hänet, lasetti- kottin. tahe lasettin tänne syntymämaalle mut ei kotia, kotia hänel, enää ei ollut varmasti voima hommata, hän oli jo vanha, mummo kuoli siellä, Jenisei rannalla, sitten hän oli tuolla Romanofka- koulussa, koulussa, yövahtina, sitten oli hänen, poikansa, tyttäre- kanssa me menimmä, nyt hään, a- assuu Suomessa he sotaaikana, joutuivat Suomen, heit-, he, vaari pääsi pois a sitte se poika sitä aina paikasta toisen siirrettim paikasta toisen siiretin, ja he tevit, tekivät monta lienekiin jo, sitä perunamaata ja viimein, siirettin heitä Karjalan kannukselle ja tuli tämän, ne-, sota nelkymt ensimäisen vuotena ja olivat, sotaj jaloissa ja sitten oli yksi, minä sanon nyt suoran, yksi, yksi Suomem mies sanoi että Antti, kun sinä olet jo kolmetoista ja puoli vuotta kitunut täällä Venäjämmaalla ni, lähte pois kanssani kun jo sota, alkoi loppua ja, lähte pois kanssani Suomen. no ensi alus oli tietyst Suomessaki raskas elo mutta nyt ovat jo, setäki- kuollut ja, täti kuollut ja lapset asu. yksi, tytär om mennyt, Sveitsiin naimisiihen, yksi asu, Helsi-kissä sill on oma kampaamo ja, a, minun, kanssani mikä oli se, Anna Mari, minun, ni se, on jo eläkkellä ja, ja, ja taita olla velikiin, eläkkellä ja, he asuvat, siinä Anjalassa. kuka Anjalas ja kuka Karhulassa ja, semmoi- kaikki, ovat, minä, sitä muista- kum me menime sitä vaaria katsoman, me menim vaaria katsomaan sinnä, Romanohka- koululle ja, a siellä oli, no pitkä käytävä ja, näin iso, suuri iso, lu-kku avattu auk, ja me kummatkim putosimme sinne [nauraa]. ja näin syvä oli no ei mitäv vahi-koa käynyt, se Anna Mari oli pikkuine vielä noin. liekö hänellä kuus vuotta, ja me putosimme sinne sitte vaari tuli meitä ja, sai meität sieltä pois ja siell olivat, naiset perunoita valitsemassa, kun oli kevät, (- -) silmät jäi ulos kun siell oli pimeä käytävä. kaikelaista, no, no mitä te nyt viellä sielä, po-, kotin reisu oli myös raskas, en tiiä, kirjutettaaks se vain ei, ku mä läksin, sitten sieltä, tämä, minun, mieheni Simo tämä etsi minut. sieltä Siperiasta, sekin oli niin Jumalan sallima että mä kirjoitin äitileni, kirjen, siihe, sauhoos, neljäsataa kakskymt kaks, ja hä- kirjoitti sinne, mä kirjoitin hänelle jotta minun äitini, asu siellä. ja hä- kirjoitti sinne ja minu- kirjeni tuli ja häne- kirjensä tuli, ja kun äiti ei ollut ne liimasi se minu- kirjen hänelle ja, lähetti hänelle rintamalle takasin. ja sitten, mä kirjoitin siinä kirjeessä että mä olem matkalla nyt en tiiä minne vietän, kohti mihi, miki, ku mihi vietän emme tietä, ja sitten hän salkoi etsiä etsiä ja löysi. löysi sieltä, Larjakista. ja siellä Larjakissa kuin oli myös, ajatelkaa, minä, niin tulin sinne Larjakkin ja kum me, pääsin jaloilleni ni, sitte mä meni- koulun työhöön, siivoojaksi se oli (miulle) oike- käypä ja jos mä oli-, olisi osannu neuloa niitä suuria päähineitä, reunat semmoset, kauniit ja nyt mulle jää työhon, päähine, en näe, neulo ennä. ja, mä oli- koulussa työssä ja, ajatelka ei antanet koulus olla työssä. käivät, ni- käivät pois ajamassa että, mull oli hyvä, mä olin yli päivän työssä ja mä, toisena päivänä sain neulo, siellä kun oli pakkaset talvet nii ne, siperläiset toivat, niitä, kellä oli la-ka jälle ka le-, le- neulottil la-ka-, -huivija. la-kahuivi ja se oli lämmi ja, niistä me saimme raha ja pääsimme pois, kuka ei osannut, sormiansa pyörittää ni sinne ne jäi. sinne ne jäi. ei ne, ev-, jaksaneet pois tulla, koska, ei raha ollut, ja ne, ja ne, maksoivat ni- kuin, ni- kum porsat, vaikk olisit tehnyt, min-, minä, vetelin, sitä, no minä sano laapaseksi ni- ku siellä se oli, ne ei yhestä, piästä toise päähä pittää vetä niitä kaloja, nii- ku- kantaa niissä, miks se kuulu me sanotan lazilki, venäjäks, ni minä veti ne [siirtyy kauemmas mikrofonista] toiset peät maata myöte kunhan sain jettä minä sitten sain, kaike- kantamisen, itseä varten, ja, [tulee takaisin] sitten piti sielä laittaa niihe pyttyiheen ja, mä olin, nuorena, sukkela tekemän. ni mull oli kolmensatta asti noussut se, pratsenti. kolmensatta asti ja, ratkoi- kala ja kaikkia tein. ja ain oli kolmsatta rupla. ain ol kolmsatta rupla se palkka, vaikk oisit teht viissat-, vii- vii-, vii-, viitesatta sitä protsenttilloi, ja ain ol kolmsatta palkka. hyö, lukkiit varmasti kaik pois ko toivat sinne. kaik lukkiit pois aina ne, mummot itki ja itki ja, valitti ja, ja ke-, heikosti oiken, meile syötettiin siellä heikosti ja, ja ruoka heikosti annettiin ja, ryynijä ei ensi-kän, korttiloilla antanet ja, siellä ja oli [nauhoitus päättyy].