IS: Vai onks tää ihan teiä syntymä-,?

AM: on. syntymäpaikka om mul tuossa, puolitoist kilometriä Rumpali- kylä. täs-, tästä puolitoista kilometriä.

IS: Millane teil ol se syntymäkoti?

AM: syntymäkoti oli, iso, hyvä, lapsia oli paljon seitsemäl lasta minä oliv vanhin, minull oli kuusitoista vuotta kun isä va-kittin, ja se kuoli sinne Talnevastokkiin ja, vailla kymmene- kuuta oli sillä nuoremmalla. semmosia, semmosia kanampoikasia sille meitän, äitille jäi. ei sielä, meillä ollu mitää- kun se yksi lehmä ku ne kaikki ny-, ryösti sinne kolhoosiin otettiim pois, hevoset ja, ja toise toine lehmä ja sitte- kolmkymt seitsemänten vuoten a no me, olemme soaneet, hänestä jo, (- - -), se (- -), (- - -) [venäjää] vai miten se kuulluu sanopas sie Eino,. [EH: no, riäbilitatsi.] repre-, no, vot sano hyväst. [EH: riäbilitats.] nii, me saimme jo, viisikymmentä, neljäntenä vuotena. me menimme, o-, äi-, meitä- koti, minun, silmien näkyvis (- -) sotaaikana vietiin. minä kävin työssä, tiäl on, le-, kaupu-kissa kusselofka ja kerrav viikossa, kävin, tulin, kottiin, Rumpaliin kylään, ja kävin saunassa ja sitten kolmen, aika yöllä, minun veljeni, viistoist vuotta läks mua suattamaan, saattoi minua, tuonne resehkan, ei ihan reeska- , reseuhkaakaa mutta Kovaljovan saakk¡a. siell oli semmonem metsä miss oli aina koko ikäns ollu semmosia, hulikaaneja. oi, kaikkia me, olemme nähneet yhtellä haava mänimme siintä, siell oli, meitän, meillä, ikkunaan näkyy se, Rääpyvä- kirkko ja, kirkko oli jo viety pois mutta hautausmaa oli jäljellä ja, kum me yhtenä, yönä, menimme sem Matti-velje- kans ni siell oli, oli, mies sotilas näim pannut jalat haudam päälle ja päänsä ristii- kii ja siin oli kuollut.

EH: (- -), a sie (- -) kirkko ol tuos no, no praikaa siel kirkko se on, vennäi- kirkko ni?

AM: se ov vennäi- kirkko se on Vas-, se on, se on Vassiili Pavlutsi- kirkko. se, venäjä- kirkko, a mei- kirkko (ol) siin hautausmaa, siin, [EH: hautausmaal, nl,.] nii, hautausmaal, [EH: ihan (siin likkeel), ni?] mut, nii siin ihal likkel, hautausmaalla mutta mull eij ole, valokuvvaa, tästä nevski zarjast ol pikkunen, lehti ni se-kin, kuka liev vieny, em muista. si-, no, ihmist käy ja, pyytä katsoj ja sit on tarvis (he) otta. sien [siellä + siinä?] oli suome- kirkko, ja se oli, mä en muista et oliko se kolmekymment, viitentev vuoten käytössä vain, kuutenteen a sitten sem purkivat ja, toivat tänne Myllyojalle, joho-kuhun yksi minulle venäläine mies, työtti minu- kansani se kertoi, ja tekivät yhteisasunon ja sitten se kirkko palo. no yhteisasuntola (- -) no, se oli, puukirkko, ristikko, ristin, muotoosieksi tehty puukirkko ja, minun äitini kertoi että täällä oli venäläinen, varakas vaimo, sen nimi oli Rigiina, ja siihen, meitä- kirkkon oli annettu sen, se paljon avusti sitä, Rääpyvän seurakunna- kirkkoa kun, rakensivat, se Rikina, vaimo venäläinen, ja sille kirkolle oli annettu Rikina nimi. mut, enemmiten, s- tämä Reäpyvän seurakunta vietti juhannusta. juhannusjuhlaa. ja, minä kävi- kirkoss aina jo pienoisesta lapsesta saakka, ja, kaikki me kävimme ja, pappila näkyi meille siihen, Eino, pappila [EH: (- - -) puolele.],. siell om pahem puol, tuo vaa tänne. mäneÕ Eino tuo tänne se auto. täss om paremp siel, lopem paljo kävelöö ihmisii ja, pienii pojannaskalloi siul mitä (nipuit) tekkööt tuo tähä. mäne ota. meil ei ole, lapsetkaa nii ku muus maa. tiäl on, [joku kuiskaa taustalla jotain]. ei, e-, tuoho [nauhalle], tulloo ni et sua sannoo, nämä, [IS: Miksei soa?] venäläiset on semmosia et, kaikil om pitkät kynnet. [IS: Jaa.] minä kun olin oikeen tuttava tuossa, tässä, meitän, pikkune- katu oli kahten talon yli venäläine mummo ja, kaikki hänen, tyttärensä, syöpätautia sairasti ja kävin aina sin, heil, vuohemmaitoa hakemassa ja sit aina menin sen tyttärel luo ja aina kerroin Jumalasta (ja) Jeesuksesta ja, ja, ia-kaikkisesta elämästä ja se tytär, oli hyvillän ja, se mummo oli hyvillään että oi hyvä en-, hyvä (- -) ko hyvä ko, tämä nyt, Anna kävi käymän tai, mä, kut he kutsuit mua Annaks vaikka mull on se kastenimi Anna Mari. no kirko-kirjoil minä olen Anna Mari. ni, sitten, hauta-, hautaamassa kävin ja kaikki ja, sitten se mummo viimesel yksi hävis ja toinen hävis ja kolmaas kappale hävis se om pikkuisia, sakset ja vot semmosta, sitte me käytiiv vahtima. kun hään tuli hän tuli (- -) pikkuinen (- -) mukana ja hä- kun tuli, sitte me vahimma. a sitten tämä isäntä on jo kuuro, yhtellä korvalla ja, minä menin, vessaan ja sanoin jot sinä katso minä jätin hänet yksin tuoho, huoneeseen ja, ei hä- kuullu ja, minä kun tulin hän oli ovessa vastassa. minull oli tuttava sieltä, Turusta ja minä nävin si-, näin sitä Ritva Kasevaa kirkossa ja tämä, tämä töykkäsi mulle, kirkossa ko läksimmä poikke ni, sampopullon. se, sen vei [ts. naapurin mummo varasti pullon]. sampopullon. sittem minä toisena päivänä, ja hän sanoi minulle ja sitten, kum mä, tytär soitti ni mä soitin, suomeksi sanoin tyttärelle et, minul (ei ole) aika puhella minull on se, mummo täällä mitä pitä vahtia. ja, ja kum mä aukasin sen oven ni hään, jo näin jo ottiki sieltä, massinan, jo-, ompelukonneesta jo katseli sieltä että, no, miksi s-, kuulu ompel[u]konnee sisässä rihma spulkka meil sanotaa, jo, siit sanno mulle et, mull olis niin tarvis pulkia eiko ole? minä sano hänell että m-, mimmonen sull oli se, kone mihi pitäs pulk, tuommosia mataloita mie (sanoin) tämä sulle ei kelpa. sitten mä, sanoin jotta mä sulla huomen tuone ne spulkat ja, ja sitten hä toi kaksi tulppaanin, juurta ja oli syksy ja maakin jäässä. minua se vähäsen, minä sanon teille nämä, ryssät ovat semmosia ja, minä me tulppaanen juuret aamulla panin tasku ja vein takasiin. vein takasi- kun hä toi kaksi meillä tuotan vaa- kuolleelle. ruumii-, ruumiim kuolleelle vai- kaks kukkaa tai, niitä. ja sitten minä ne, spulkat etsin ne oli anoppivainaan spulkat ja aamusilla menin mutta hän tuli mulla ovessa vastan eik enää lähtenyt. ja piti sitä kättänsä noin, tässä, oikealla puolella taskussa, noin. (minä), tahtoin sitä vähän nii- kuin, koitella että mitä siinnä hän nyt otti, minähän näin jota se otti mitä lie. se pyörähti noin sukkelasta pois ja, minä, minulle ei riittänyt sitä, nii- ko sanotaa et, käyvvä nyt, k¡opeksimma sitä hänen taskuansa että kyllä mä, näen mitkä häv vei. minä saatoin hänet ja, hyvä yötä ja hyvä yötä ja, aamu tuli ja, sitte män, en nukkunu kolmeen saakka, minua, se vaivasi että mi-kä hän nyt vei. tuossa pienessä kamarissa minä olin siell o- kaikki sä-kyki nuri- kum mun pitä, vähä vällii olla loikomassa ja, ma katseli- katselin ja, ahaa sitä, Ritva Kasevan sampo ei oleka [nauraa]. sittem mä, sitte mä, aamusilla menin, oli oiken, nivottu se, portti vahvasti kii pitkillä semmosella, rautavitjoilla ja, kerra- kävin toise- kerra kävin kolmanne- ker käi sitten neljä[nne]- kerran, kerralla minä jo sen, revin auki ja, ne, spulkat minä hänelle löysi niitä mull ei ollut tarvis, mulle semmosta konetta ollut mutta hän tuosta, myös vähä, käpli. vanhat neulat mitkä oli mulla neulapotuskassa ni, niitäki se,on semmosia pitkäkynsisiä, ne [venäläiset] ovat kaikki. minä en usko enä yhtäkä ryssää ku (mä ole-) koko ikän elännyt täällä. niill o- kaikila, ja ne valehtele ja ne, tule ihmisel luoj ja ne, nii- ku nyt tuota, Eeyytä [EY:tä?]. kyllä ne pullom pane sen Suomemmaan. kyllä ne pane sinne. kylä ne jälkepäi (tuosta). minun mielipiteeni on se mut em minä puutu, vieraam maan sisäisiin asjoihin. minä vaan sanon että kyllä niil, oveluutta riittää. oveluutta riittää. ja, aamul ku mä mänin sinne, sille mul, sille, venäläismummolle ja,hyvä päivä ja hyvä päivä ja, hän, noin, häntä, omatunto vaivasi. ja minä hänel Jumalasta nim paljon saarnasin ja sanoin jot, minull on yksi poika Suomessa toinen on tuossa, siel ov venäläinen, vaimo näet mimmonen on ulkona se työttää nii- kauvva et, toisinaan tule ykstoist kello pois ei ole aika tuota, ja seitsemtoist vuott om poika ni, kun ne (- -) laiskoja. ne ryssät. enempä minä em puhu. siitä tullee paha. a, sitten tälle mummolle minä vein ne kaksi tulppaanaj juurta ja, ne kaksi tulppaanam (pumppua) ja juuret, ja sanoin täss on sulle ne tulppaanit, ja, ja, täss on sulle ne, spulkat, ja tämä män ylhäältä tuoma, a ottamaan se yksi spulka ja, ja ne oli hänelle käypät. mie sanoin nyt ne ovat siinä. ja nyt on asja semmoinen jot nyt sitä tulit minulle, epä-, -luuloiseksi. miten niin, mie sanoin vot siten niin. sampa hävisi. siitä, ja sinä eilen sem panit tuohon ja veit. minä [en] lähe kylälle puhelemma e-kä, ihmisille puhuma mutta minä puhun sulle suoran. että sampo on sulla. noim pani (ei) hän osannu silmiänsäkär ristiij ja ei ole eij ole. mie sanoin jot, no hyvä on. tästä päivästä lähin, sinä kävin meillä saunassa ja me käymme sua kutsumassa, enempä me emm ole ystävät. me emme ole. minull on suomalainen sisu, minä en varkaita kärsi. minä sun, sinulle sanoin jot, että, meil on, tyttö, vunukka, lapsenlapsi, Suomessa ja, siel yksi, tyttö häneltä kymmene markka vetäsi, ni hän ei enä puhelekka sen kanssa. minul, minulla on, ja meitä seitsemäl lasta kun äiti, isä vietiin ja äitil ja, minul oli kuusitoista vuotta ni, ajatelkaa jot sit ku myö tulti Siperist poikke ja, ja ja, olim, siel, evakomatkal laitettu, suomalaisuuten takia, minä kun teille kerrom minä suomlaisuuten takia sai- kärsiä minähän, kerrav viikossa käi- kotini kakskymt kahteksas päivä, maalliskuuta, äiti, laitetti- kotonta pois ei antanet enä saunaka lämmittä et (ei), äiti ois, ja, ja veli minun jälkeeni kakskymt kolmest vuotesta, kaatui Venäjä vallam puolesta. se ol otettu, se ol väkisin otettu stiällä tehtiin niin että, hä- kävi, kävi kävi, no, sotilaslaitoksessa työssä, me emme tietä niit o- kolme se-, siellä, yhtessä paikassa me emme tietä että millasessa hä- kävi, koska se oli, kielletty, puhuma, puhumasta. ja hänet otettin, otettin sinne, vietiin, työhön, ei työhön no siihe armejaan, ja sinne se päänsä heitti. emme tiiä mihi hää- kaatui ja missä paikassakan, nii-, katosi. no, minä ku- kävin, sitte- kun tuli- koti- kun äiti oli evakoitu, minä kun tuli- kotiin nin, meiä- kotia jo, tulokkaat, venäläiset, mitkä tänne tulivat, sotaaikan ja enne sota, laraamit oli jo tassittu pois, meill oli uusi koti, iso, yhteksä, ja kahteksaa ja puolta se oli se, nii- ku, s-, meillä sanotaan syltä miten se syli tullo tullokse nyt, ei, [EH: en (tiiä).] metri vai miten en tietä, no se oli iso, se oli, isompi kun tämä ko-, meillä tämä o- kaikkim pieni koti, mikä on, plaanim mukka annettu täällä. ja, sitten, äiti oli viety, minä menin jällee- kaupu-kiin, yhtelle venakolla oli matronalla yötä, siin ei [ts. kotitalossa] saanut olla yötäkä siell oli jo viety, ovet ja, ikkunat ja, sitten siell oli, meil oli semmone sanotti mutakanava, kanavan toisella puolella oli, sotilaiten, pikkuinen, miks se pattareikka vennääks, suomeks tulloo nyt em mä sitä tietä. [EH: ilmatorjuntapattarai.] jaa kolme tykkiä siellä oli kolme tykkiä vai- kaikkiaan ja, ja, meil kasvoi sinä syksynä oiken hyvim peruna, ja, kun se minu veljeni oli viety sinne, ees-, siellä, kirutettikin sielt että häv vapaehtoosesti mene. hän tuli kotiin ja sanoi et äiti vapaaehtoosesti vietääv vaikk et halua mie sanoi (et) sinä menetki vapaehtoosesti, puolustammaan tätä Venäjäm maata, a isäsi on siellä. no, isä (meil) nelkymt ensimäisenä vuotena me soaimme sitten tieton. jälkeempäin tulemme siihe- kohta. ja, sitten, minä ke-, ke-, sanon veljelleni äiti (ei) enä jaksanu mitä virkka minä sanon hänelle et kuule sinähän, osaat, uskontunnustuksen ja isämein ja herra siunatkoon niin, muista rukoilla! ei sitä tietä tulet sä kotiin vain et tulej ja itkin ja kerroin hänelle hän seisoi hella ääressä ja, sanoi et kyllä. kyllä. ja kun vietiin ni sinne se katosi. sinne se katosi ja, kun ei etsitty ni aina sanottin et, tietämättömyyte- katosi. no, nyt, meil minulle kävi myös, vieraita, Suomesta ja sitten minum poikani vei heitä, Laatokan järvelle, Jaaltokan järven rannalle siellä on, museo. ja siellä museossa on, joka, huoneessa eri, mummo, niin kuin vahtimassa. no mitä hä vahtii ehkä siellä joku oli sii niitä kuvia repinyt vaim mitä no kohan on siellä. siten yksi mummo kertoi että, kaheksaistoist päivä, oliko se syyskyy, vail lokakuu nyt minä, oiken en, jaksanut, muistim panna. mutta hän sanoi, että kaikk¡ia nuoria sotilaita, oli se suuri laiva täynä, sitäkän en muista et oliko niitä, tuhatta viissataa vain oliko kaks ja puol tuhatta. kun hän (minulle) sanoi kum mull oli se veli, tietämättömyytee- katonnu ni, män, se nii- kum mua, kohtasi. ja se mummo sanoi että, siell oli niin suuri, myrsky, että, se laita hukkui. ja ne kaikki nuoret hukuivat. niim minä, a-, ajattelin jot varmasti se minun Simo-veljenikin on siinä hukkunut ku hänet on otettu, hänet otettin siihe puo-, ar-, siihe sotan, se oli heinäkuussa. heinäkuussa ja yksi kirje me saatin, missä hän sitten, lie ollu, ja kutsu äitiä katsomaan no mihi se äiti sinne pääsi kun ei, ne, raitiovaunut käyneet eikä junat käyneet ni, ei häm päässyt. katsoman eikä häntä [veljeä] enä varmasti siellä ollut. mie en tietä missä hän on no, siellä, sinne hä- katosi. ja, sitten, minä ku- kävi- kotona, ja katselin sitä jot tallo jo revitää, tallo repivät, niin, sittem minä menin, jälleen sinne kaupu-kiin, ja olin, olin tämä nyt siellä, kesäasukkalla, suoman asemal luona, oli kesäasukkaat, elivät, ja nille kesäasukkaille minä olin, sitten aina yötä. ja, siin oli kuusi kilometrii viel siihe kusselofka, mis mie kävin työssä. ja, meillä kum mä oli- kotona, vielä, viel ei ollut, äitiä, ajettu kotont pois, eikä ketn viel eij ollut evakoitu näitä suomalaisia nin, yhtenä yönä ne sotilaat veivät joka, perunam pois kellarista. ei ne katsoneet että, että sillä äitille jää seitsemäl lasta, yhtenä yönä, ja sitte mä sanon suora täällä oli kova nälkä sata kakskymt viis kramma annetti, niille, lapsille iistiventoille. niille lapsil ne kuuluut iistiventkoiksi. ja, sitten, (viiin), no, Kornjuvan saakka täst o viis kilometrii lähes kuus, siellä kävi sit, veljeni, Matti heillä oli perunoi no ei soanu sieltä aukassa, luulivat että kevääksi jääp s-, o- perunasiemmeneksi, oli, pellolle pantu piiloon, nin, se täti kuori sitte niitä peruna-kuoria paksumpia että, sitten ne s-, sitten ne söivät ne, niitä peruna-kuoria ne sotilaat veivät, ja meitän, navetassa oli sotilaitten, hevoset, ko se sota tuli (ni) ei ne kysyneetkä mihi toivat jan joka k-, heinäkarvan ja kaik ne veivät pois. nin, se sotilaitten, hevo-, hevosten hoitaja sanoi että, ka, paapaa kaatsa, että Katri-mummo älä, missäm puhukaan että sinult peruna veivät ne veivät meiän sotilaat niill on nälkä. ja se piti pittää suu kiinni. suu kiinni ettei viiruka tuntunut. ja ko läksivät poiskin ajamaan ni äiti sanoi että, ei antaneet saunaakaal lämmittää ett ois pessyt ne lapsensa. ja sauna lämmittänyt. semmosta oli se elämä, mutt ei yksikä nälkä- kuollut mutta kun se, Simo-veli mikä oli oettu sinne, sinne, sotan. se kuoli. ja sitte- kun mä tulin koti- kun ei ollut äitiä ja sittem mä matkustin jällen niille, kesäaukkaille ja menin työhön, ja, kolmaastoist päivä, huuhtikuuta, a hänet ajettii- kakskymt kaheksaas maalliskuuta, kolmaastoist päevä huuhtikuuta, yövuoro oli, mä tulin työhön ja mulle sanottiin et työhön sinä et saa mennä. teitä pitä männä evakkomatkalla meit oli kolme, yksi oli Toksovam puolelta, Liisa Hanski, ja minä, ja sitten oli yksi Siiri sen sukunimeä minä en tietä se ei ollut, meitän, siinä, me olimme, missä paistetti leipä siinä leipamossa mutta se [Siiri] oli siellä ylhäällä missä, leipä seattiin, taikinoa. siitä, sem vaam mä tiesin että Siiri oli. se, (ho-), meitän, no meil sanota matsalnitsas mie enä [muista] miten se tule johtaja, se, johtaja oli oikeen hywä nainen, Anoossova, Anoossova oli sukunim mutta mikäpäs hänen, kun jo kaikki, omanimi (oli),. [EH sanoo jotain taustalla ja AM tiuskaisee:] olko paljo aika meil (jot), se oli oikein hyvä se kyseli multa että kum me olema niitä paikalla-, -lisiä i-kerläisiä (- -) olt ikinään, mummotki- kävivät kaupu-kissa ja, yhen torin tiesivät tai toisen torin ja, ei ne paljon tietänet kaupu-kia torille veivät ja, muutamat veivät, ihan huoneisin ne maitonsa ja, ne kaikki pitivät lehmiä ja lampaita ja sikoja ja vasikkoja ja, ja, veivät ne maitot kaopu-kiij ja, sitten, sillä se, sillä se peri nii- ko miu-kii äitini sil pit elättä sil yhel lehmäl. ko ja silki pit viel, osta ne ostoheinät. ei ollut eikä siel ol, eikä meil ollu karjamaitakan enä, sitte- kun ol, alko se kolhoosi, ni, tiepuoles kanavis piti nuora nenästä, syötellä niitä kaik ja lapset vuorom peäl kävivät syöttämässä ja, äiti aamust varhain ja ai se sellasta, ja raskasta elämä. elämä oli raskasta ja ne, minä tyk-, minä kohta kuolen minä sanon suoraan, ja kolhoosi oli kuin orjan työ. oli orjan työ, sitä varten että siellä ihminen teki työtä, ja päiväkirjam pantin se keppi. päevän olit, venäläine sanooki zapaalts korapooteli. ja niin ei ne venäläiset, jos siell ois olt hyvä elo. sinne ja tehtii- kolhoosit, ja sitten, Venäjä- kansa ylensä on vähän, laiska lajji. laiskaa lajji. [palaa kertomukseensa] ja, ja sitte- ku, kum mun, ajettiin työstä pois, yön mä olin siellä, tehtaassa, ja, sitten aamusilla tulin sinne Anna Vasiljevnalle, mikä, missä mä olin sitten yötä, nii- kun hänell oli jo va-, vaari ja, mummi kuolleita, nälk- kuolivat, no ko ne sait sata kakskynt viis krammi sitä ja leipä ja, a mä kun olin leipä-, leh-, leipätehtaassa työssä ni, nim, meillä oli jokaselle otettu sinne mokki ja lusikka ja me, tulimmä työhön menime sitä, vähän, särkeentynyttä leipää sieltä otimma ja sitten, vettä ja sillä mä, sitten oman normi- kakssattaa viisikymt kramma kun ne sotilaat veivät sen, ne perunatki ni sitte mä, sen oman normi- kakssatta viisikymt krammaa, säästin viikkauves ja toin niille lapsille. sittem minun siskoni kum mä tulin sielä hautausmaa- kautta ni se (jo) hyppäs vastan, sisko toitko sinä leipä?" no mitä kaksata viiskymt kramma no mä säästim piti minu-kiv vähäsen syötä että mä jaksoin tulla tänne, yhdellä haavaa mä olin niin sairas (- -) tiepuolessa istuu nin, siell oli Kavalova siell ol lentokenttä lähellä ni [ei] annettu istuu. ei annettu istu ja sotilas, sanoi että, nouse pois ja mene vaikka kaksisata metriä etempäin ja sitte vaikka istu. semmointe mä, mänin, ja sitten, siellä Anna (Vasiilna), oli meil, ollu, kesäasukkaina monta vuotta hän tiesi että menä en ota muruakav vierasta omaa eikä meillä lapsetkan ol-, ottaneet. ei kukan ottanu me olimme sellase- kasvatuksen saaneet että me emme, varastanneet. emmekä mistä vaikk oli kuin nälkä, ja tämä Anna Vasiiljevna, loikoi sä-kyssä ja poika vieressä seitsemänvuotias, mä kävin Nevalta vettä hakemassa, ja sittem puita hekemassa heill oli vielä semmenem pisteuuni, pystyuun-, -uuni semmonen, ja, lämmitin sitä huonetta ja tekin siinä siivo ja siellä ne kitupiikit paloivat pikkuruikkunen se, oli pumpulin, pumpulissa, t¡uli, pikkuruisessa pullossa ja, sitten se paloi siinä ja, ne oli kaikki ne huoneetkin ihan, p¡ölistyneitä mustiksi savustuneita, nim mä niitä sitte vähän siivoilin ja hänem miehens oli täällä kaupu-kissa jossaan etempänä, otettu myös, sotilaaksi, nii- ko, no, no sotamieheksi. sitten yhtellä haava mä tulin siellä vielä kävin työssä ja, vielä kävin työssä ja hänt ei ollut kotom mä seitsemä- kerta pyörin sen, s-, siell oli Suomen, (pereulkka) sanottin ja, k¡omsomoolom pereulkka seitsemä- kerta kävin ympärse ja aina kätet ristissä ja rukoilin ja, kunn ei pääse sisälle, eik ole mihi mennä. ja, aina vaar rukoilin ja kello yksi sitten tämä, Anna Vasiiljevna tuli. a sotilaita meni ja, oi siunailin niitä ja kaikki kum mull oli veli myös otettul ja sitten, mä kun tulim pois ja kun ajetti työstä pois mä sanoin Anna (Vasiilnalle) et mitäm minä em pelkä minä pelkäv vain sitä, että, jos ne tekee, kortti-, -rikisteröimisen. ne uutestaan ne kortit leimaa, kuka käy työssä a kuka ei ole työs nii- ku minua, ajetiin työstä pois niin, sitten jo annettiin, kaksisata viiskymt on (jo) sit jo annetti- kolmesata krammi. sitä leipää, työläisille. ja, minä sanoin että nyt kon se tekevät se- kortti-, -rikisteröimisen ni sitte mä hävviin. ma kuolen. äiti eij ole, eik ole mihi mennä, ja evakointi on sa-, pantu kiini, koska Laatokalla mene-, Laatokan järvelle menevät, jäät. Laatokan, järve- kautta niitä ihmisiä, vietiin sinne Siperin. ja sen suamalaisuuten takia. ihan suomalaisuuten takia. ja, sitten, minä kävi- kaipamassa siell on, Krasnakvarteiski ranonim prokurattoori, lähellä Suomen asemaa, kävin siel prokuratooril (- -), kaipa-, k- prokuratoorissa kaipamassa että minut ajettiin työstä pois ja Laatokas mene, jää, ja prokuroori anto mulle kirjen ja sanoi et vie itse tämä kirje, sille, tehtan, se oli kaldovski, sukunimi, juutalainen, tehtan, terektööri. no, kum mä tuli hänel ni häl läpytti (minul) olkapäälle ja sano et minä en ole tähän, minä en voi sinulle mitän. minä en ole, en voi sinua, pitä ennää työssä, koska, E-kkoveteestä [NKVT?] on lähetetty, et sinut pitä ajaa pois. se oli, semmonen yleine- käsky. no ja, sitten, mä me-im prokukattoorion ja sanoin että ei voi pittää ja sitten siellä olivat jo kaikki ne, heitän, siivoojat kaikki (näim) pöhöttyneet siitä, syömättömyydestä, ja sitten, Oravasiita [?] oli heille se, kirjurina, se oli virolainen Oravasiita, tämä sanoi että kuule, ehkä sä, pääset meille työhön, kolme päivä pittä otottaa, minä soitan etemmäksi että, no se piti soittaa siell on harmaa talo ja kun ne tarkastaa sitten isän, isä-kin. minu-kin, isän veli on neltoistantena vuotena Matti-veli, tämäv Venäjäv valtakunnan puoles k¡aatunut, sillon oli myös Saksan sota. hän siihen Saksan sotan kaatui. hänell oli kaikke tuossa semmoset, heil, mummol oli iso kuva seinällä ja, k¡olme keorkevski risti oli ryntäällä ja ne oli, s·oanut jo ne ristim merkit ja (- -) kaatui sinne sotan (m-), mummovaina aina, itki ja aina sitä, poikaansa itki mikä sotassa kaadui. sitten, eräänä, minä kävin sitten siivomassa, inhottaa tässä puhuu kaikki tos-, totuus no ko se oli semmonem minä puhun. mitä tässä, kuunelkoot suommalaisetkin mitä tässä sai tehdä. kun ne, vessat ee työskennellet, sitten oli yksi, huone, isompi kuin tämä, siell oli faneri-, -listat sillalla, ja sitten oli pieni, öljy-, öljy-, -laite mikä, missä, sai varista, ja nämä kävivät, tarpeensa tekemässä, meillä sanotan ämpäri, no miten teilä sanotan, o-ko se, miten se, kuuluu suomeks nyt kum muoll on jo sitä skaleroosa, no, vettä kannetan, se vesiastia ämpäri. [MS: €mpäri se on.] no ja ämpäri ja, sitten hän sannoo se, Oravasiita et, si-, ko olisit niin hyvä et siivvoaisit meil nämä, ämpärit veisit nämä tuonne, ulos, se oli jo kevät, (- -) se, minut ajettiim pois kolmtoist neljättätoist vasta se oli (noin), viitestoist päiwä varmasti. minä kannoin (ja) mulle ei jäänyt mitä- kuin hyvä paltto päälle (- -) mä olen hyvin, semmonen, hyvin, inhakas. minull oli v·oa sitten semmonen, nii- kun tämmönen vaan r-, riepu, riepu, halatti meil sanotaan halatti no, nii- kun, työtakki. mä se päällä kanno- kaikki ulos ja sitten, Nevasta toiv vettä ja ne kaikki minä veim pois ja Nevasta toiv vettä ja kaikki pesin puhtaaksi sen huonen ja, pesin sen, etehisen ja, semmonen höperö oli viel ko m olen semmonen, olin ennevanha ei mulla mummo oli oiken, meil sanotaan jot, oiken, siisti ihminen. se, yhtelle minjälle pesetti kaksi kerta lattian. kun se ei kehtanu huuhto sitä nii se sanoki, joko sä pesit? jo. a huuhovettä miksi et tullu ottama? a minä kuivasin. eei, täss on huuhovesi ja pese u-, pitä huuhtoo silta, valkoset sillat olit ennen. minä ja pesin sieltä alas asti vielä ne, käytävär raput, missä kävelivät, kylmällä vetellä,. sitten, sanoi se, Oravas-, -iita et, nytte seuraavalla kerralla kun sä saat luvan että sinut otetaan tänne työhön, sittem mä olin jo vaihtanut se- kortin (min-), minulla piti ottaa sit sen, sata vi-, kakssataa viisikymt kramma sit jo annettiin, muistaaksein, iistiventka- kortti se, työttömä- kortti kakssata viiskymt kramma, a oli sata kakskymt viis kramma, se oli syksystä,. ja sitten hän sanno minulle et, nyt ku sinä siivot kaikki teit, ja, ehkä huomen tul-, huomenna tule jo, vastaus, että pääset tänne työhön mutta sä käyt tekemä kahta, kahen etestä. siivot, sekä vielä kirjur-, kirjurin, kirjuri niitä, papereita viemässä. no, kun ei ollut mitän ulospääsyä ni mä oli- kaikkihin tyytyväinen. ja, sitten hän sanoi et, tietätkö sä Seuluskissa missä on, koulu, numero yks mie (sanoin) tiedän. minä laitan sinu- kanssasi Siskon sinne, mutta, meil, minulla kun ei annettu ennä työssä olla, minulta otetim pois se, meil oli semmoset, sisälle, pääsyt sinne kaupu-kiin, semmonen, nii- ku sanotaan, [joku puhuu taustalla] proopuskam su-, venäjäksi. meillä ne proopuskat otetti(m) pois sitten tämä, Oravasiita neuvvoi että teitäm pitä tehä rseufka- kohdalla, siellä seiso patruuli ja teitäm pitä tehä kaksi kilometri kierros, että te pääsette siint sillan ylitse ja siint kierroksest. sitte mä teimme se- kaksi kilometriä kierroksen, mä tulin Seuluskiin, antamaan sitä korttiani, (mu- ko-), sitä, työtön, työttömä- korttia pois, ja mä pitim pöydästä näin kiinni ja häilim mä luulin että oni niiv väsynyt, mutta se tyttö venäläine mi- [nauhoitus päättyy].