IS: No niin, ollaan tässä Akseli Styfin kotona, ruokapöyvä ääressä istutaa, taas kerran ni ku monta kertaa on jo istuttu tässä, tässä ja, nyt myö ruvetaa muistelemmaa, tämän kylän ja tuon, Kirjamon kylän, vanhoi asioita. Missäs se olkaa se teiä syntymäkoti?

AS: no minä olen syntyn·yt Kirjamo- kylässä. ja sit kun, minulla oli viisi, vuotta, (se) Venäjälle, oli se, lokakun valla-kumous, ja meillä oli, lapsiperhe kuusi lasta ja, isä ja äiti, ja meille, siirrettiin, r- sairaita sotilaita, neillä oli tarttuva tauti joku punatauti, ja sittem meitä- koko perhe, sairastui, paitsi isä. kaikki me lapset sairastimme ja myös, äiti sairastu. ja sitten, toivu-, toivumme ja, paranimme lapset mutta äiti, äiti, kuoli ja, ja me, jäimme, isä- kanssa kuusi lasta ja sitten, isä ei ottanut, vaimoa koska, lapsille ei olis ollut oikea äitiä. ja, sit on vanhempi sisko hänel oli, yksitoista vuotta, hän, alkoi pitää, emänän, a- hoitaa emänän asioita keittää ja, tal- talon, (em-, eli-) karjan, lehmiä lypsää. mutta me, autoimme isä maataloustöissä ja kalastuksessa. minun piti, jo, viisivuotiana ja kuusi ja seitsemävuotiana, varhain aamulla herätä ja männä, puiman viljoja riihen, ja päiväksi sitten oli mentävä, lammas-, -karjaan (tai) paimentamaan lampo- lampaita. sitte- kun vuo¶et, vierivät ja, minä vähän, tulin vanhemmaksi ja, minä läksin, pois kotoa, opiskeleman, Hatsinan, opettajakoulun, ja se opiskoli oli oiken vaikeata oli, siksi että, autoja ei ollut silloin, ja, jalan o-, jalkasin oli mentävä viisikymmentä kilometriä asemalle, Jam- Jampurkin asemalle ja sieltä sitten junalla Hatsinan. ja ko¶in, voi tulla ainoastan lomaaikana. kaksi kerta vuotessa. ja siellä oli, koulussa, (hy-) hyvin, o- opiskelu tukala koska, se eläke-, -raha oli ainoastan, kaksi r-, rupla neljäkymmentä kopeekka (sella- ka) piti se-kaa piti, kuukausi elä. ja, toiset, jotka olivat lähemmälä siinä op-, (kot-, ko-, koti, se eli) Satsina, ne joskus antovat minulle siellä s-, myös syötävää ja, ainaki, minä viisi vuotta siellä opiskelin. viimein läksi myös v­eli, myös opiskelemam Pietarin, hän, opiskeli matemaatikoksi. ja sitten, oli sellainen asia että meillä oli se koulusa se ateistinen opetus, ettei, jumalan nimeä saanut mainia ja, selle että siihen aikaan oli suuri herätysliike I-kerimmaalla Suomesta olivat lähetyssaarnaajat Jauhiainej ja, Piipari (että tä Venska) täältä I-kerimmaalta ja, meitä- kotissa, kun oli yksi tupa suuri nin, sitte se annettin, paptistiseurakunnalle jum-, jumalampalvelusta va-, varten. ja, meillä kun, koulussa, oli se, k- jumalan, nimi, (ei maininta a) kielletty ja, sitten, yksi, lähetyssaarnaajan, poika oli opiskeli yhtesä ja, hän, rohkeasti tunnusti jumala hänet erotettim pois koulusta. minulle myös tehtin, muistutus että, kun, isä, ja, vanhempi sisko olivat myös uskovaisia ja sim paptisti-, -seurakunnan jäseniä, nim minulle oli opetettu, kätet panemaar risti kun, pöy-, päi-, päivällisen jälken ni syömisen jälken. ja minä kun, risti- kätet siellä koulussa nin, minule muistutetti myös siitä että miksi sinä, kätet ristit. mutta, kun, oikein, minä, kunnolla, en saanut selvää ku- koulussa opetettiin (yhteytee) va-, ja vastoin sitä uskontoa ja, minä kun tuli- kotin, kotin ni silloi- ko-, kotona minulle opetettin, toista että jumala on ja, ja jumalaa, pitä rukoilla ja palvella. no, sitten, kerram minä tulil lomalle ja, kummi-kin, min-, minä, epäilin, vielä, s- siintä uskonnosta, ja k- (--) tapahtui suuri ihme, meitä- kotissa, siellä oli jumalampalvelus ja siellä oli, se, tullet ne lähetyssaarnajat sieltä myös, kaksi oli Suomesta ja taas toi(set) olivat täältä I-kerimmaalta ja, sitten, tuli sellainen ihme mitä minä en ole milloi-kaan ele-, eläessäni ole nähnyt se, pyhä he-ki laskeutui ja sitten, toihet, saivat sen, lahjan, puhua vieralla kielillä, ja yksi sai lahjan, paranta sairaita ja sitten yksi, pu- sai ennustaa mitä on tulemas. minä muista- kun se nuori poika vielä, oiken nuori poika häm puhui, niin, vierailla kielillä (ja) mut oli yksi kapteni, joka tiesi kakstoista kieltä häv (v--) voi selittää sen, puheen. ja minuv veli oli, silloin sairas nii että lääkärit enän ei suostunet häntä parantaman (et) hiuksiakan (--) ei ollut päässä, mutta, sitte- kun hänen, ne, uskovaiset laskivat häne- kätensä hänem pääm päälle ja, siunasivat ja, pyysivät, jumala siunausta hän, parani. häm parani hän,.

ELMA STYF: hiukset rupesivat kasvama.

AS: juu. ja sitten, vielä lopuksi sanotti et tämä ov viimenem palvelus, nyt, a-, täst, päivästä alkaa suuri vaino et et kaik tämä, kokoushuone suljetaan ja et, nimet, mainittii- kutka tu-, tulevat va--ituksi. ja nii se tapahtui se oli meille tuli heti käsky että se, sinne, ei saa enä- ketäl laskee siihen, jumalampalveluksee ni sit al-, alettiiv va--ita. ja, isä va--ittiin, kolmekymmentä kahteksan vuo-, vuo-, tuhat yheksata kolmekymmentä kahdeksan, mutta, hänellä oli, viiskymment kaksi vu·otta, silloin, ja, sisko oli, myös uskovainej ja hän, hänellä, se, ilmi, näytettin että hänelle tule myös lähtö pois täältä. hän oli kolmekymmentä kaksi vuotias sisko, vanhempi sisko. ja sitten hän alkoi ja kaikki mitä hänellä oli vaatteita ja, tavara kaikki jakoi, pois että minulle mitän ei tarvitse, minun, minul tule täältä poi-, pois lähtö. ja sitten, tätit vanhat sanovat, mitä sinä teet? että, mei¶äm pitä, pois täältä, siirtyä me olemme vanhat ja sinä nuori ihminen kolmekymentä kaksi, ei sano, minä, minulle on (nyt) täytetty et et nym minun tule lähte ja sitte kum minä, tulin (ha-) veljel luokse hän oli (matemjöö) matematiikan opettajana Pietaril lähel ja mänin, veljelle käymään siinnä ja, minun olis pitänt veljeltä lähteä Hatsinaan, takasin ja minä, juna, vei toisen, Pietarim puolen, ja minä istuin siihen, pietarin, junaaj ja s-, tulin asemalle ja, siellä jo seisoi yksi mies, vastassa sanoi sinum pitä nyt heti lähteä kotin tänne Kirjamon, siellä on, tapahtunut ihme siskollesi. ja minä kun, tulin tänne ni, sisko oli, oli, jo kuolleena. hän, ei, suostunut menemän kolhoosiin ja isä myös ei suostunut, koska he olivat uskovaisia ja kolhoosissa piti suntaipäivinä tehä työtä. ei hyö, he siihen suostunet he tekivät työtä rautatiellä. (no) rautatiellä siel oli kaikellaista kansaa, työssä, (sielä) rakentamassa rautatietä siellä oli tataareja ja, ja niitä kirkiisiä m- ja, sitä minä tarkoin en tietä miten se, kuolema hänelle tuli mutta hänell oli haava oli tässä päässä, suuri haava.

ES: oliko joku tappanut vai juna,.

AS: oliko hän, jäänyt, junan alle olis voinut ruhjoa tietysti hänet kokonaan mutta yksi haava ainoastan oli, ja sitten hänelle tuli se pois lähtö täältä. ja sitten, minä, vielä mäni, muutama vuosi ja, minut otettin, minä olin, (o- jo) opettajana, koulu, koulussa fysiikan opettajana, ja, tuli, se, alkoi tämä sota, ja minut, minä sain, kutsun, sotapalveluksen, rintama-, rintamalle, mutta rintamalle minua ei uskottu, ei uskottu koska minä olin suomalainen. (ni) sittem minä, olin sota- kaik, koko sotaajan olin, työ-,.

ES: -pataljoonassa.

AS: no, (se venä-) ei meillä pataljooni suomeks se o suomi-, -ks se o varmaa suomi, osastossa. työskentelimme, me, rakensimme, lentokenttiä, lentokenttiä, jo- jotka oli, pommitettu ja, sittev viimenev vuosi ainoastan, vii- ne saivat tietä että minä olen opettaja sit minut otetti merikoulun, töihin opettajaksi. no, se oli jo, minut oli laitettu silloim pohjoiseen Arha-kelista vielä kolmesata kilometriä sinne, etes, Jiämerta myötem (Mezenim) kaupu-kin, no, minä en, viihtynyt siellä koska pohjonen oli, niin, se, ilmanala, kylmä ja, minä, sitte, sail luvan, että, päästä pois sieltä ja sitte minä tulin tänne, Narval linnaan, työhön, o-, kouluu työ- opettaja fysiikan opettajaksi.

IS: Minäs vuonna tää, ois ollu?

AS: mi-, se oli joo neljäkymmentä viites, viis, tuhat yheksä(t) neljäkymment viis,.

ES: neljäkymment kuus, neljäkymment kuus.

AS: a sitten, minä olen minulle oli, yli jo, kolmekymmentä vuotta ja, minä, oliv vielä poikamies silloin. no silloin, oli tapahtu myös se ihme että minä, s- tutustuin yhten, orpotyttön, [ES naureksii taustalla] El- Elma nimiseen orpotyttön, ja sitten me mentin naimisin. ja me työskentelimme, yhtessä siellä Narvassa, siellä ei ollut missä elää, ja, me itse rakensimme, sinne, joen, Narvanjoen rantaa- ko-, kotin, ja, kun oli se, ruo-, ruuasta myös puute nin, meillä oli, talo, maata, sitä, elo-, lehmä ja muita elo-, s-, sika ja p- El- El- Elma, oli(kin) (ensin) kotona, hän, me lapsia meille oli jo, viisi lasta, neljä poikaa ja yksi tyttö ja, hän, kaikki, yksin, kotona, hoisi lapset ja, pi- piti (koto-), -talo, talot, kunnossa. mutta minä työskentelin, kahtessa ja vielä, kolmessaki- koulussa koska p- opettajam palkat olivat pienet ja, aamusta varhain illal, iltaa myöhän työskentelin.

ES: opettajill oli niim pikkuse(t) pienet palkat (---).

AS: ja sitte minä sanon että, se, on niin ilo että minulle (jo) sattui, niin, se, uskollinev vaimo että me olemme elellet, so-, sovussa kaikki nämä vuotet. ja, ja myös ne, lapset myös, on olet, (niin), kuuliaiset ja, niin, on, hauska kun, saamme aina tavata niitä lapsiaki, vaikka pitkäm matkam päässä ovat eri puolilla maailmaa. vanhempi poika on siellä, Afrikassa A-kolassa, mekaanikkona laivoja rakentamassa ja, kaksi lasta on, Suomessa Viktori ja El-, El- Elli tytär (tytär), ja yksi poika on, Narval linnassa, auton, johtaja, ja, kuljettaja,.

ES: hänell om myös tehnikkummi lopetettu.

AS: joo, ja, sitten on, viimenem poika, harjottele maataloutta täällä kunna- kylässä. ja me nyt, olemme niin iloset vaikka, harvoin me tavaamme yhtessä la·pste- kanssa mutta, ikävill aina, ototamme kun he, saahuvat, tänne lomalle yh-, yhteisin, tilaisuuksi- kun, (ku) me kohtaamme heidät. ja, sittem mie nyt, minä kun olen eläkkeellä jo, ja, ikääki om paljov varttunut jo, lähes, no, jo, (--) kaheksakymmentä vuotta nin, minä, en, oiken, miel-, (py)sty elämää siellä kaupu--issa kun siellä, eläkelä-, -läisille eij ole mitän, työtä. täällä maa-, kyl- minä kylässä täällä harjoitan, mehiläishoitoa ja sitten, vähän näitä, maataloustöitä ja, kalastusta ja sitten myös, näitä (pihar-), pikkueläimiä on, vuohet ja kanat ja, (--), toimentulo, on, hyvä, me olemme oiken, tyytyvöisiä tähän elämään ja, nyt minä vielä lopuksi tahtoisin, lausua, sytämelliset kiitokset, Suome- kansalle että, he, omin voimin ja, omin rakennusainein rakensivat tänne, I-kerin kaukaisee- kolkkaa rakensivat meille, luterilaise- kirkon, jossa,.

ES: (ja, my olemma) kovin ilosii (siitä).

AS: voivat kokoontua ja me kokoonnumme, (nää) i-keriläiset jotka ovat vielä jääneet eloon täällä, ja sitten, myös saapuvat, kerta kuukautessa Suome- Suomesta, pastorit, pitämän, jumalampalvelusta ja sittem me, aina ototamme heitä surella ilolla.

IS: Joo. Jos myö vielä, mentäs takasi sinne ihan sinne kotikyllää sinne Kirjamon kyllää. Mites, iso kylä se Kirjamon kylä oli?

AS: Kirjamo- kylä oli (jo), suuri kylä oli siellä oli noin, kaheksakymmentä taloa oli ja kaik,.

IS: Suurempi kun,.

AS: kaikki ha-, oli kunnossa pellot ja, harjotettiim maataloutta ja, suuret, lehmäkarjat olivat ja heposia oli myös, lähes sata, kylässä ja, ja toi-, to-, sitten, kalastusta harjoi- ka-, kalastusta harjoitettin, kaloja pyytettin nim paljo että, valtio, valtiolle riitti ja itselle sitä riitti ja (sitten) oli ne, kalastustehtas oli siinnä, Hakaja- kylässä ja meillä, meitä- Kirjamo- kylässä oli se,.

ES: ja Konnu- kylässä.

AS: ja Konnu- kylässä myös oli ja sitten tässä Kirjamo- kylässä oli myös ja sa-, savustuslaitos, (se), niitä kaloja, pakattiin sitten ja, laivvalla vietin Pietariin ja toisii- kaupu-keihin. mutta kun tuli, se, vainon aika ja, va--itsemisen aika ni sitten ne kaikki, tuhottiin, (ja), samoin, ihmiset, tehtii- kulakeiksi, samoim minun, vaimoni, orpotyttö hän, perhee- kanssa oli, siirretty keskiAasian hiekkaaroille ja siellä kun, koki, koko, perhe, kuolivat siihen närkä-, nälkään ja suuren kuumuten, niin onneksi hän viel, pääsi sieltä pakeneman ja pä- pääsi sinne koti- kotimaalle. ja nyt, on, kaik, toista ja, ihmisi on jäänyt hyviv vähän enää ja (kaik) kylät on, mets-, pellolla metsittyneet, ja kalastus, kalastusta myös, ei harjoiteta, mil-, (miltei), oikein vähän, kuka, harjoittaa viel(lä) koska, on, (nin) i-keriläisten tilalle tulleet sieltä Venäjältä, siirtolaiset ja ei he, vois, kala- sitä, kalla- ammattikalastusta harjoittaa (ja), myöskim maataloutta he, he vähän, oikev vähän harjoittavat.

IS: Nii, oliks se Kirjamo- kylä iha, ihan suomalainen kylä vai oliks siel,?

AS: (--) se oli kokonaan suomalaine- kylä ei siellä ole ollut, yhtääv venäläistä taloa ei ollut, (--) paljon oli, I-kerin kansaa vi-, jotka, olle-kaan eivät, puhuneet, venäjää, ainoastan suome- kieltä.

IS: Mitäs, perreitä siel ol no, Styyffejä oli varmaa, paljonki ja?

AS: suurin osa oli Styyffejä oli siellä Toivosia ja ja, muitaki no Viljakainen ja, monta sellaista, sukunimiä, oli. kaik, kaikki olivat suomalais(et) su-, nimet ja, nyt siell ei ole ku muutama ihminej jäänyt enää niistä, paikallisista eläjistä suomalaisista jälelle.

IS: Minkä nimisii siel vois olla vielä?

AS: no minä jo maini- sanoin että Toivanen ja, sitten, Viljakainen ja Styf ja, [ES huomauttaa jotain] (ai juu ku) Lauritsoi oli viellä.

IS: Nii mut nyt?

AS: ah nyt mitä viellä? tällä kertaa? täällä on vielä se,.

ES: Styffi, niminen on o-ko (Kiiski)?

AS: Styf on viellä, on se, sitten on, se, Lauritsa om myös ja, o-ko siellä muita nimiä (jää-),?

ES: Impin, Impin sukunimi.

AS: (ni hän) on Styf myös (ja).

ES: a nyt, nykyne, nyt on, häne (--).

AS: a Pölhö, nyt om Pölhö hänen sukunimi.

ES: nyt om Pöllö.

AS: Pölhö joo.

ES: kui sen El-, Elvin sukunimi oli tyttö-, tyttösukunimi Elvin?

AS: Toivanen.

ES: Toivanen (--).

IS: No entäs sitte se teiä oma kotitalo minkäslaine talo se ol?

AS: meillä oli suuri talo siellä ja yksi tupa oli, annettu, kansakoulua varten. i sitten,.

ES: heill oli, (--) kaik isompa, isompii (talloi ---).

AS: ja ja sitte- kun se, kansakoulu suljettiin ni sitten (myö), sitten siellä, sinä, tuvassa vietettiij jumalampalveluksia. no,.

ES: kaunis iso talo oli heillä.

AS: suuri, talo (ja),.

IS: Oliks siin maata ympäril sitte?

AS: oli ja se maa oli, k- hyvin hyvin hyvä, maa, se oli, niin, hyvä että, minä muista(-) kun perunaa istutetti ni siellä oli niin hyvä sato, että, sitä multa ei näkynyt olle-ka kaik oli, oli suuret ne, (koot) niitä perunaa, niim pa-, niim p-, nii(n) oli hyvä sato ja sitten oli, siinnä puutarha ja kasvo siellä ma-, omenoi ja, marjo(i), marjoja, sitten, mehil-, mehiläis-, mehiläiset olivat myös, siinnä, tarhassa ja, isä harjotti sitä mehiläishoitoa.

IS: Mites, mitäs elokkaita oli, sitte?

AS: meil ensiksi oli ne, silloi- kun äiti kuoli oli neljä lehmää ja kaksi hevosta oli. työn tykö eij ollut, kun yksi isä, kaikki me olimma niim pieniä lapseja hän, hän niitti yksin ne, heinät kaikille niille neljälle lehmälle ja kahtelle hevoselle. työtä hänellä oli, hyvim paljon oli. ja monta naista kävi hänen, luona et, otav vaimoksi että (että) sinulla olisi helpompi. mutta hän sanoi ei, minulla, minä vaimon saan mutta, lapsilla äitiä, ei tule, olemaan, ku, se ei ole enään oma äiti. ei hän, ottanut ja, se, vanhempi sisko myös oli niin uskollinen että hän, kaikki, ne emänän, huolet piti ja, vaikka oli nuoriki viellä.

IS: Mites se oli sit se kun, kun isä, vangittii mites se, mite se tapahtu?

AS: isä oli sairana niin että, minä, me uskomme että hän nyt jo kuolee, hän oli, kuume oli jotain neljäkymmev vain yli, yli neljä-kymmenen asteen. hän oli sellaisessa kunnossa. että sairaanna oli että häntä oli monta vuorokautta ei ole syöty. s- ei ollut syönyt, m- mitään. ja sitten tulivat, yöllä ne, no, ke ka pien [Kkp:n] vai, en kaav-, dveen [NKVt:n], kaksi, jäsentä. sisään, tulivat. ja heillä oli myös, viel mukana, sotilas oli ja, sitten oli kylän-, -neuvvoston jäsen oli siellä ja, sano-, sanottiin hänelle että nyt, si- sinut va--itaan. me sanoimme et hänellä ei ole, hän, kuole tähän ei tarvitse häntä va--ita hän ei voi (myös) ylö-, ylöskän olle-kan nousta. mutta ei hyö tahtonet kuullakaan sitä he tekivät, kotitarkastuksen. kaikki hyö etsivät. kaikki he etsivät joka, tuan ja kaikki kaapit ja nurkat ja (--) kun, mitän eivät saaneet sitten, sanotti et nyt, sinun on läh(te)ttävä hän sano minä en voi mähnä että minä olen, en voi, jalalla kestää kun olen sa-, niin sairas. sitten he nostivat hänet ja veivät, ja sitten ottivat kylästä hevosen, kärryille nostivat hänet ja veivät sitten, sinne, ulos ja sitten, si-, siellä varmaa-kin oli heillä se, (autaja) siel, vai mikä siellä oli kun hänet sittev vietiin ja, sanotti et ei siinä mitän hän tule pian takaisin. hyö niin, nii- ku rauhoittivat meitä. mutta vanhempi sisko, hän jo, ni- kun tunsi hän viellä o- viellä oli sillon eläs, elä-, elossa, hän sano, ottaka minut, että jättäkä sairas isä kotin. mutta ei ne ottanet, siskoa ja veivä hänet.

ES: ja sano et jos niin haluat nim myö otetamma si-, sinun ja isän, molemmat.

AS: nii, ja, sitten, ko veivät hä-, hänet Pietarin ni si-, siellä varmaa-ki oli häntä, niin, kitutettu kovin, että se, veli (ja) kun mäni katsoma (sinne ja) tahto vie-, vie(tä) jo- jotain, syötävä sinne nin, sitten tuli se, mies joka, se, häntä kitutti (ja), tuli ja, kysy, veli kysy häneltä voiko isälle antaa sitä, ruokaa ja, hän oli niin julma että sano minä ihmettelen miksi sinä et ole vielä täällä, isäsi kanssa va-keutessa. ja ajo hänet pois kokonaam minuv veljeni. silloin, me viimein saimme vastauksen että hänet on, tuomittu, kymmeneksi vuoteksi, ja laitettu sinne, kaukaisen itään, mutta se oli myös v-, kaikki, va- valhetta. nyt, vasta, muutama vuosi takaperi kun jo, ajat om muuttunet me saimme uu-, me kirjoitimme viellä uutelleen ja saimme vastauksen (et)tä, kolme kuukautta oli häntä kitutettu ja sitten oli am-, mu- tuomittu ammuttavaksi. ja, syytä, erikoista ei ollut mitän muka häntä, hän,.

ES: jumalan usko, usko juma(laan).

AS: usko jumalaa ja sitten, hän, m-, muka oli kiittänyt että Suomessa on hyvä, el- elo. hän oli ollut Suomessa, Kotkassa työ-, tö- töissä. (i) mut(ta), s-, ei, ei siinä, (jo-, pu-), mitän, syy-, syytä sellasta ollut että mistä hänet olisi voinut va--itä ja, tuomita. ja se, oli (hän, ja hän) yksi siellä oli, kaikki, Kirjamo- kylässä oli, lähes kaheksakymmentä miestä mutta, jälelle jäi ainoastaa siellä, vähemmä- kun, noin, kaheksan yheksäm miestä jäi, toiset,.

ES: muutama juoppo mies.

AS: muutama mies ainoastaa. kaik oli, tuomittuk kuolemaan ja,.

IS: No se kyläneuvoston jäsen o-, jäsen oliks, se oli omasta kylästä vai, vai,?

AS: se oli omasta kylästä.

IS: Työ tunsitta sen ja?

AS: juu.

IS: Joo. No eliks hää siellä kylässä sitte vielä, pitkää?

AS: hän eli ja sitte- kun, jälken, va--itsemisen tultii, myömän kaik, kot-, se, miten se on, suomeksi oiken, no, kaikki, talon, omaisus myötin pois, ja, minun ovi, ja veljeni ovi, olivat suljettu lukolla, myö työskentelimme, Pietarin lähel, koulussa työskentelimme opettajina, hän oli matematiikan opettaja minä oli fyysikan opettaja, ja sitten, se, kylän-, -neuvoston jäsen sano että minä voin sen oven tehtä auki vaikka se ol luki-, lukitettu kir- kirvellä. sit he aukasivat sen meitän oven ja myö si- [nauha päättyy].