EA: [nauhoitus alkaa keskeltä lausetta] itsenäinej ja, raja välillä.

AM: (- -), Eesti ku tuli itsenäiseks, ni ku, minä katsoim minnu vart, se meille ei kelpa. me olla ni ku, kahen, e, välil. jos, minä tulen, ni ku saomme siel, Narvas, minu ka-, tuttavi om paljo ja ystävi siellä kaikellaisi, he lukkot minnu eestiläiseks, no, se ei ole paha lukot eestiläiseks. eestilä[inen] lukko minnu, oiki, lukkoks heä (- - -), no minä, minul eij ole eestiläisem passi, minul ov vana iänikise Venäjäm passit, ja niin, ku no ja nyt minä elän. (ot). ja, tuos nytte ko minu, se, joutu niinikä et, tytär, kois kym myö ke·rran, puhuttii ja tytär puhu meil suome- kieltä, hän, joutu Sipon [?], saeraa töille, ja siel, ko hänn oli täs opetettu vennää- koulu jo ol, lopetettu, hä kävi jo Tallinan, siel inssituutis, opiskeli, ja sitten, hä, op-, joutu, o-, yliopistolle Suome. hänel on asunto Suomes (- - -), (- -) lähteki pois. asunto Suomes, ja minä ole- käynt, mont kerta, ja hän teki minulle ne luwat ja minä voin nyt matkusta (- -), oiki sint ilone. minä voin tulla vapalt Suome, ja olla, vaikka kuukauven minä olen siel ja ei kuka minu aja pois. a, se, on minust hywä. se näyt-, se on hywin ja.

EA: Te ette haluam muuttaak kuitenkaa Suomeen.

AM: e?

EA: Vakituisesti muuttaas Suomee.

AM: no vähä kanneta, pittä. jos tullo, tullo siellä (- - -) sinneki. et, Viro, ei, no jos minul ono, tehty, nii ko minä, mitä minä tein Venäjämmaal, siel, ne, kolhoosit vain sovhoosit kaik, niist minä (- -) mittä, selkärahha [?] ei saa. ne hävisivät, nii ku minu ne kaik seits vuotta mitä viitekym toise vuote saim minä olin, minä tein nii ku ilmaseks työtä, leiva (- -) iest, leivän iest (vaa). eikä sen yhtä enempä. (ot). no Viro niit ei lue, ja hän, anta meille sen, nytte mitä saa-, kakssatta kuuskymme kruunu. ot, tahot elä siel tahat elä tääl, ja nytte täs, me eletä, tämä, eij ole ennä meien.

EA: Ai jaa.

AM: tää ov vieras. täst (noisti) myömä, etti, ostaka maata. nii ku vo-, on nii ku oma tont-, ost-, ot ost-, ni, minul täs on omenapuita [venyttää u:ta] sinne tänne ain ni ku, viet, isäm perrän, haluaisi pittä. pittä kunis jaksan. no ja sanoti et, tuos olim, se, maammittarityttö ja sanoi etti kuka hallua [!] mie (sam) minä halun. minä haluaisin otta itselle ni ku, kuus vot minä en os[aa] san[oa] mikä se, sotka kuin se on. e,sotku,.

EA: (- - -) [venäjää].

AM: a, et minä (haluaisin) otta nii kuus viel sotka lissä. no hywä om mittasi kaik, minä, meni tuonne, kansajjohto selvetti, siel panti kirjuttama sajoli me kirjotimme sajolin euko-ka olim kahekeste vaimo-ka. hän sanno ee, te olette Narvast te oletta, ette oleka paikallisija, mie sano juu kyl minä tietäm minä enne enn ole (ennemäs) minä ko synnys [impf!] minä olim paikalinen, a nytte ko minä, minu nii paljo (- -) minä (- - -) paikaline. minä ole kulkenut ja katsonut ja, nyt minulle saa panna, kui sanno, vast takapuolta ja, laske tuulel lento. (no vot). ja, minä, (ja minä), ymmärsin, etti minä, olen, täs, vieras. vieras. ja (se) jos nyt, tule Lenikratim mies osta millasenni talon, hää om peremies. mie, minust ei näytti minä ennä voi sanno, meil ei sanota, tulla venä (sanot) te tuut nik to. et sinä tees et ole, kukan,.

EA: Kukaaj joo.

AM: no, (- -), ja, se nii- ku vähäsen, eij oiki oo mukava. kun olim muka-, ni ku, no nyt ennä, [mutisee:] (- - -), ja tiete-ki talot minä ennä täält pitämä en noise e-kä minä mittä hallu e-kä minä ole nuor immine (- -), kuuvveskynes neljäs vuos mäne, (a), ot näinikkä nyt tuli a, Viron, Virom mänö tarvas, ne on vähäsen, tuhma voitto.

EA: Mmh, miten nii?

AM: ne on tuhma voitto, jot, et virolaiset hyö olla männöt vähäsen ni ku, sekali, totta kai, vennääm miehel on syntynt sinne pere, minä nyt, tuol, tuollasen asjan, (kerron ni ku), jos, myö otam omas elost ni? (ja nyt), vennäm mies tuli sinne, työ tekemä, tuuli vai tuoti vai kui ni, teki työtä, siel Viros teki työtä, häne[lle] synty siel lapset. ja nyt hänel lapset noisivat naima ottivat Viron tyttö vai (- -) poiki no, seka-, sekaperhe. no nii no kui myö nyt käymme tekemä jos virola[inen] olis tarkka ihmine sanos kuim mie nuin, ajan sin, vanan ukom pois, eikö nii? a mihim minä sen, hän sen, ukon tytöt vai pojat mihi ne panna? mihi ne lapset jäävät, vot se tullo viha. ja, ikine viha. sellast ei voi tehä vot meie-ka tehti nii ikkä, meil nyt jäi viha meil jäi viha, em minä tietä kenem päälle. ja nyt, tehhä sama (- - -). se on tuhmus. ja meille ot minul, viel, eij ole annettu Viro- kansalaista,. kyl hä lukko et minä annam minä tien ja (- -) ja,. ei, ei oiki passi, ei tule. no, virolain yrittä ajja kaik venäläiset pois sielt, ja (- -) toine. et virolain, ei nois työtä tekemä Viros. jos, otam vähä etemmäs, virolain, minä ole ko olin Suomes (- -) virolaisi paljo Suomes, virolaisi paljo Saksas, ja kaik, et sitä mitä mis saap tuop myöp ja, no ei se ennä työtä (nois) tekemä. (muistatko) se on näin minä meinan näin. (tääl), jos, otam tuol samal Siviäl (luona) poika,.

EA: Nii.

AM: Virost, siel (- -) toisen, miehe poika, virolaisem poik, iha virolaisem poik,. no, viina hyvin tykkä nii ku nii noise (vaa et siel no), kaik on niinikkä. se, hänelle annetti isäm maat takas. annetti luovu-, luetti takas (- -). (- - -) työtä tie. hää heitä myöv vähä- kerras ja juop vähä kerras. työ-kä lienö nuorisor ra-kka ei vaa täs Suomes (ja) joka paikas, työtä nuoriso ei ennä halu tehä. kaik halujat mitä lie myywwä, osta, ja, ajja rahha tasku. oo, näinikkä on Narvan asjat. a Narvas on i-kerläisi, usja perhe, tunnemme to- toin toista ja puhuimme keskenä ain sitä omma kieltä, jos puuttu virolais kas pur-, virolaiseka puhumme eesti kieltä. a, no a venäläise-kä puhuta, (ylen aika) venäjä- kiel[tä].

EA: Osaatteks te, lukeaj ja kirjoittaak kaikilla, kolmella kielel-, kielelä?

AM: minä en ossa, eesti- kieltä kirjotta, suome- kielel minul tul virhei. no kyl mä tullo, venäjä- kielel, minä oli (- -) mittä ei lopetettu. muut ol lopetu-, alo- käyvvä jälle koulus (- -) aja-, (- -) siel minnu koulust pois. ja niinikkä, nii ku, oma oppi.

EA: Monta vuotta yhteensä te kävitte koulua?

AM: émémh?

EA: Monta vuotta yhteensä te kävitte koulua?

AM: me aim pietti velimiehe-ka nalja kaht, kahe-kes ko oli kolt vuot käyty koulus se oli nalja sellane [nauraa].

EA: Mmh. Mm. (Mitäs mull on näitä?) Luetteks te suomenkielisiä, kirjoja ja lehtiä?

AM: [päällekkäin] juu, joo.

EA: Entäs venäjänkielisiä?

AM: juu.

EA: Kaikilla kolmella kielellä?

AM: ja, no viro- kiel mie kerra luen no, kirjuttami[nen] se ov vaikempa. virhei tullo. sanan, ku luet ot minä olin siel ja, nii ku olin Suomes minu, tytär toi neitä Suomen, kirjan tuon toi tuollasen, Maatton kansa. ot. minä ku tul luin nii minä katson no, no männö nii vähäse nii ku, lukemine (- - -) kirjuttamine, virhei tullo kyl mie kirjutan kirjutan ni virhei tullo.

EA: Mm. Mitä kieltä te osaatte sitte parei-, kaikkii paremmin?

AM: no tätä i-keri.

EA: Omaa kieltä.

AM: tätä (- -) nii. no kyllä hyvi mene venäjä kiel no venäjä- kieli meil, ja, se, murre. e, Suomes, on meil heti murre etti, ei ole suomlaine. joka suommalaine sanno et sinä et ole suomlaine. ko ala vaa, kuiv voa minä teen suun auki kolme sanna sanon et sinä et puhu suome- kieltä.

EA: No mut on suomessaki murteita.

AM: on, juu, juu, (kyllä minä), siel lassa kera assai, asjai kaik. (ot). no i sit heti aleta kyssy, oletko sinä, virolainen? enkä minä ole olt (- - -) e-k ole olt virolain e-kä, tule olema virolai (e-kä) halu olla virolainen. (olla) virolaine virolaine minä olen suomlaim minu ajetti pitkiv Venäjä maata suomalaisen joka paik oli kirjutettu, suomalain suomalain s[is] kui myö nyt, tuli virolaiseks? sitte meit oli pantu, kolmaskymme(nes) kaheksas nummyr takka [?]. se oli sis joka suommalaisel. ot sene-kä myö sis, Vennäimoalt (- - -).

EA: Mmhy. Mites nyt täälä nykysin tuota, venäläiset suhtautuu suomalaisii ja suomen kieleen, ja, miten suomalaiset venäläisiin?

AM: (keskenää)?

EA: Nii no täälä esimerkis Kiiskalas.

AM: hyvin. hyvin. hyvin. nii ku, Venäjän, mitä vot täs asu (näit), Pietarist, kansa nii ku tääl, meil asu, keskenä meil ole (mi-käälaist kirro). em me ei tunneta sitä. voipolla no sev vert tunnemme vaa et meijjen, I-keri- kansa, se, meä luetti se ol ennemmäski vähä ylpetä (- -).

EA: Mmh.

AM: émémhe, émémhe. ku, meil oli noi ko me tulti, nii ku, vähä, tulti Venäjämaalta, siel oli kansa tuhmempa. just just. tuo viel, kiukai (- -) silloiv vähä, pesti, pessitti uunis, se oli mein I-keri kansa vähäse ni ku, vetkavoitto [?], ja nyt, a (- -) nytte ko (myö) eletä täs, paikal, meil, harva käövvä toin toisel. (eij ole aika), se tekkö omal siel työtö minä (- -) (ei ole) aika, kons. ain, a venäläisel (on) aika hää ko tulle siel, (- - -) naapuris ystäväs (- -) on tarvis,.

EA: Mm, mites tuota, mm, säilyyko teidäm, mielestä tää, paikalinen, kieli, oma kieli? Nuoriso ei puhu sitä enää?

AM: ei, ei säily. sen, no, mene ko tuo jo muutama vuos, ei säily. ko mein I-kerim perhees, harva kuka puhu suome näinikkä, (nii kun), meiem perhe pusu kaik (suome), Maijjal se, poikaystävä (ku se o), (kera) täs i-kerläisi kera puhu suome (- -) kera Suomes on työl (- - -), puhuta suo[mea]. no, nuor, väki, hyö nii ku olis, haluaisit puhhu vai minä ni, eipä se tule. ei tule. ei, heitä kukan eij opeta. ja opettamine (- -) ra-kka tääl. kuka tänne tullo (- -) opettamma (näit) I-keri, nuoriso ei kukan. ku (tääl ei) ole mittä. ei ole mittä. a minu mielest vaa kaik ne jäävät kiini ja (vetäme) kaik kirkot kii mitä tääl Suome (paraiku) tehhy Suomi, auttan teh- laati kirkkoi ja uskot ja, no se käyvvy, myö oleme (nii ku) se, sama, perhe mikä mäni (et), minun se serkku, Venään, po-, pojalle ni, heill on neljä lasta, nii kolt poika yks tyttö, y- yks (- -) kolme sanna suome kieltä. a kassot, perhes, nii ku siel, kaik, parves ja, kaik (- -). ja harva kuka harva kuka näinikkä (nii ku), puhu suome- kieltä. a no kaik olla i-kerläist. minä olen näht sellasi i-kerläisi (tääl), Suomest näin, ku se, tuli Suomme ei, ossa kolme sanna suome- kieltä, ja ko minä kysy no kuule hyvä ihmine kui-ka sinä oot, olet i-kerläi[nen] jos minä olen i-kerläi minä vaikka huonosti minu lue I-keri- kieltä ja, ja voim puhella mitä ni, ai minul oli, meil saotti ämmä se om mummo. etti se, suomalainen. i-kerläin.

[Taustalla puhuu tuntematon miesääni.]

AM: ja, itse i-kerläine ku mikä ellää paraiku meie-ki kyläs täs, (- - -), eletä jä eletä, vois mihikä (- -), tehhä tehhä työtä ja, (no vot). a, männöt, Suome kera kansa männö. a Viro eij ole meil (- -) mie olen (- -) Viru, Virom minnul oli vai piti, minul oli vist, työtä tehä, ja, sen minä (ka) sai ellä.

EA: Ketäs muita tässä kylässä nyt on, vielä, inkeriläisiä?

AM: ono, on (paljo) perhei. täs, ono nii paljo täs, jos nu kul lukke ni, täss on, Kannikat, täs om Meriset, no (en nyt), ne kaks perhettä on Merise siis ov viel yks perhe Mäkikii siel on, tuol o alemal on Toivotet, täs ei olt yh-, -tä vennän sukunimmekää. perrää soan tulit vene sukunimis tul Venäs, Venäs va-, Varoosavat [?], (- -), ja puhuwat mont mont perhettä nii ku, meijje niät puhhuuwat, puhuvat, (- -) huastat suome- kieltä I-keri (- - -). (vot).

EA: Ketähän täälä kannattas käyä haastattelemassa vielä?

AM: (- - -), voitte mennä ja kelle nii ku työ haluaist vaa. minä voin, yli saatta ja katso ja neuvvo voitte, on on, on viel (- -) perhe (- - -).

EA: Hyvä, oikee hyvä. [Nauhoitus päättyy.]