EA: [Te olette] syntyny,.

AM: tuhat yheksatta kolmane kymmenenel.

EA: Ahaa. Täällä, Kiiskala-, Kiiskalassa?

AM: juu, tuos Kiiskalas.

EA: Kiiskalassa nii. Missä muualla te ootte asunu?

AM: ehe. nu kku [?] kolmekymne vuotta asun, (no) kun minä synnyn, sitten nuorena poikan me, panti venäjä- koulu, me venäjä, (- - -), ja venäjä me ei o-, puhuta ei osattu ei yht, ensikä. koulua me käyti naapurikyllä, nellän kilome[t]rim pääst,.

EA: Ehitteks te käymää suomalaista koulua ollenkaa?

AM: ei olt. sillon oli jo, hävitetty suomi pois. siten me, käyti siel, kaik, keskenäme puhutti silloin suome, kieltä, kotikieltä nii ku, a koulu, oli venäjäkieline. kyl se (- -) ra-kas ku me, ei ymmärtänet mitä sana (ja) mitä tähentä. (- -), no sitten, tuli, se sanom, alko sota, tänne tuli ne saksalaiset ja kolme vuotta myö asuimme Saksan al. ni se Saksan al, meijje I-keri- kansa, oike hyvin eli. se oli parempi vuosi. saksalane [ei] kettä ra--annut mein, ja hää, piti meit nii ku Suome- kansa, ei, siint olt mittä, mitne, ja, anto luva tehä työtä, kuka kuim paljo viitsii osaa ja jaksa ja, (vot). ja sit, ku-, -n se jo, no ne vuu·wwet mäntii nii siis Saksan ajan, meil käytii saksa- koulu. saksan suomej ja venäjä- koul[u] täs omas kyläs, siis, opettaji eij ollut, siis otetti nii ku, kylän vanemat, maksovat sille, palkan. vaat [pro vot], se oli Saksan ajan. ei meist tult siis, venäläisi eikä meilt tul saksalaisi. Saksan aika, mäni, ohi, vai sanome myötä ja,. siis, olik- alkoki meil se matka, Suome. vot, perä senen. saksalai vei, ot, minä oike hyvi muissa- kum mee lähetti täs[t] koist, sillom minul ykstoist vuotta, ko- ko-, kolmast, (kävi) kolmanel, ja, siis, kotitalost kaik kuin, ot, oli kaik (naku) korjatu jätety kaik, se kaik ol sii hylätty, jätetty jaa ja, ja sillo lähetti mäel. ja siel, olti saksalaisel autot, ja sit ne meit vieti, junnaa, sinne, Joimperäle, (- -) kutsuti Joimperäle. ja sielt, e, Viron, Paltitskoise. ja Suome, Suomen sinne siis nii ku, sielt on, mie enä (muista) et mis kohta net oli. ja sielt meit saatettii, peremiehelle, tuo oli Loviisan al, kirko-kylä, ja peremies oli, ruotsalaine, ot, en, oike (- -) muista. ot, nyt e muista. no se ol (nii ku), Lahen ja kirko-, koivuk-, Loviisas, ja Loviisas minä ole- käynt. ja. sitte siel, me menti Suome- koulu. meit oli nel I-keri poika, kaks, oli Vipiästä ja siis toine minun tover oli Kiiskalast. ot, ja siinä me käyti se Suome- koulu, vähä ymmäretti mitä Suomi, koulus oli, no Suomi, Suomen koulus meil, näytti se oike, yhe yks oli kiwa asja, silloin Suome- koulus, Suomen lapset, ist-, (naku) enne ku, no tulla nii ku se oli, väljä, se, lounaan aika. siis sinne Suomel lapset noisi(va)t ylös ja lukivat, Herra siunaukse vai, ruuwwa siunaus minä en tietä.

EA: Herran siunaus, mm.

AM: ja silloi se (meil oli) vähä nii ku kumma ku myö, meil ne sanat oli kieletty. kokona oli kieletty pois. (ot). no myö siel vähäse eletti sen, ja sit tuli jälle aika, jällee me kort omat ne, kui (sanota) krimpsu[t] krampsut, kokko, jälle etes. ja nytte, meitä tuovva, Lahe- kaupu-ki, Lahti, ja (- -), ja sit lähetti, kotikyllän, kotikyllän et, siin tuliv, suur valhe, et,.

EA: [Keskeyttää] Et teille sanotti että te pääsette kotikylään.

AM: juu. eipä muite olis lähetty. ei olis lähet[ty] se olis olt varma. no vot, siin tuli petos. nii ku meijje-ki, isä, hää on oli, hän oli ollut, Venäjäl sotaväes seits vuotta, ne Leeninat ja, kaik siel kaik kävi läpi, hää sano, kuim minä voin hylätä nytte ku sano, tämä, heä osti kaks lehmä Suomest, osti sielt, nii ku tiete-ki lihha ja, ruoka itselle ja, tulla kotti. no niinikkä (- -) kävik[i]. ja se matka tuli Viipurii-, -sa. no myö ko olla nii ku silln olti ne, sellaset poikaset et, meijem piti kaik saavva teitä. mitä ja kuin ja kuhu. ot, siis, viipuris tuoti, ne sota, armi panti, kahel puole vaunu ja, (- - -) toiselle, ni siin tulti, sin vaunu sisäle, otetti kaik, tehtii mitä (eest) ei olis, liikaa viety, Saksa valokuvat pois Saksan ja ne Jumala sana kirjat ja ne mitä (- -) pois ja kaik pois pois pois, ne ei soant, (ot). ja näinikkä myö lähetti, vot silloin, oli ensimäi- kerta kui minä kuulin et tämä I-keri kansa itki. enne oli Saksan al ei itkent, oli Venäjän al eij itkent, a ku sanotti voa et kotikyllä me teit emme vie, I-ker tein on uno-, unohtettava, vot siis, noisti itkemä nuoret ja vanhat. no hyvä ol mihikä kukan ei päässy, nyt on etes mäntävä. meni siim (- -) mene aika, no, tuotiim meit, Venäjäm maalle, ihav Venäjäm maalle, se oli, silloi- Kalininskaja oplast, ja, ja, se, kutsutii stantsa, Utomplo. nyt se on Aatomla stantsi, just, vissin joo. tuoti sinne, vot nytte, kui sano, mee tehtiv voa silmät auki. et kuhu me jouvvutti. onnokkos [pro o-kos?] tämä nyt oike vain o-ks se meil uni. nii ku, minu (- -) (vennääm) pojat, tulivat, heil ol tiete-ki, hauska heile (- -) sanoot etti, teile tuuvva jotai pelafinnof, valkevenäjä, valkesuomalaisii, et nii-kä ei sa jutella, liill ei saa, niilt ei saa mittä osta. kaik oli kielletty pois,. no ja sitten ne, no nuoret, poikaset, ne, niil tekki jieli voitolla meijje-kä no, poikasena se kyl (me) voittelimme (- - -) mistä. no, ja vieti ensimäi- kerta meijen isäl sanotti, teille on (- -) ku valmistettu kohta, va-, vapa kohta sellane. se on nelläkymmet kilometri, sielt, rauttaie (stantsjalt), asemalt. isä sano kuulka hyvät ihmiset minä ei voi lähte sinne, minul o kaks lehmä minul on (- -), tyttärel kaks, pikkarl-, pikkaraista siis oli, toisel työ, sisarel nii ku tyttärel, tuö, kolmas laps (- -) kuhum minä lähen nelläkym-, tälläsen, (nii ku) sotavoiska- [ven. sotajoukko] (kansa) mänemä sinne ku ne jo jäättyyt kaik sinne. ni sitten, löyvvetti toine hänel paikka se oli nii ku kaheksan kilometri, tuost, rajonist olt. no ni, (- -) myö sinne tuoti, siel, oli yks pikkaraine ni ku, (- -), [ei] sekkää ollu vapa asunto, meil on otettu sana yks tupa, se on yks huone. (no vot). ja, sin- sinne sit mie kaik, rutissetti, koko se, perrei omat mitä meil oli tavara ja, no nii, ja aika lähks, meil opetetti, puhuma venäjä- kieltä et tahot voi et taho ennä et kuule mittä. ennä me em, kuule suomen sannaa, muu·wwalt ku, koist, isält ja äitilt. (ot). sittem meni aika vähä, saimme tietä, meijje- kylän omat, olla, viety viistoist kilometri etes. silloi venäläist alkovat, sano näinikkä, meie- kyllä tuoti suomalaisiia, meijje- kyllää tuoti suomalaisi nii ku tuotii, sitte mee käyti etsimä, kust ono se peruskautta ja kuka se on, onnokos [!] se ollu (nyyt) tuttavia ystäviä (ta- tai), niinikkää me ale-, löyvvetti toin toisi kätte. se oli kylvetty nii ku pitki Venäjä maata. (vot). ja, (siel) ol kovas suur kylä. sitte ku myö panti jo siel panti tää (vist) meist (heti) täyvvet työmiehet, no, sillon ol nii ku, orjam (moata sit jot). ja, sit isä sano, täst, (on), kyläst meil lähettä(wä) pois. myö, ei jaksa täs kyläs ellä. siel oli yks hyvä vennäm mies sellane hää oli nii ku, minä [en] tie et kui suomeks san se oli vennääks spritslatit kalhoosa, ja, (seoseevet) [ven. kyläneuvoston puheenjohtaja], (naku), kansajjohtaja, mikä hän sit oli. (ot). ja, se löysi meile toise- koin me menki toisee kyllä. ja (vot) siel toises kyläs me, asutti sit, (- -) kuus vuotta minä asun. siell oli hyvä siell oltii jo nii ku, ne, vennäm pojat olti, minu- kans yht, ykst vuo-, yht ikkä, ja me nii-kä eletti hyvin. no, aika mäni, kui sano vuuvvet kullut,. minul jo, sai, kakskymment kaks vuotta täyn. ja, a no, a I-keri- kansa sielt Venäjält, juoksi pakko kuka ies se mies. ennä ei o-, ei olt mahtolist siel ellä. ruo-, ruu·wwat mitä oli, ne kaik, oli jo syöty ja juoku arvattavaa ja mein isän oman sel lehmän yhe, syötii lihaks, toine, jätetti et he-kis kestä, ja niinikkääs kesti. ja sitem muissan vot isän sanan. hää sano, et, ykskä, sano, minu lapsist, ei lähe perhest, eri. on oltava parves. etti yhel paikka, se on nii ku vennään, sana mie en ossaa suomen sano, no saap sanno (- -), nii ku, kiviki sammaloitua paikolle. jos se ov vuos sit an yhel paikal sille kasva sammal päälle. ja niin oliki. ja sit, ot, m-, mee asetti, asuttu siel, [rykäisee] tuol kyläs Venäjäl, ni se, I-keri- kansa vaa, juoksi Virro. tehti Viros työtä, (sis) Virost aetti (hei) kaik pois Siperi, site ajettii (- - -), a myö olti aim paikol. i viielkymme toisel vuotta, no, minä, sanoi isälle jot nyt minä lähten. jo, tuli aika täyte. ja, nytte ku tulem minä, minul oli nii ku, serkku, mänt Venäjän, pojalle miehelle mäni voa sen takia Venääm pojalle miehelle, et ei huoli männä Siperi. jos ei mä Venäjäm pojalle miehel siis hänt perri Siperin. noin, nuoret olti s[is] Venääm poika tämä oli siis, menti parrii ja, synnyyttivät tiete-ki (- - -) viel, lapset vielä täs, Kiiskala- kyläs. ot. ja ku, minä tulin sinne, siel, vähäse minnu tehtii (nii ku), otetti hyviv vasta se Vennää-ki poika ost minä en, konsa hänt olt näht, se oli se, ja otetti vasta hyvin ja, menim etsimä, et, työtä. eiks sais työtä eik sais asunto ja siis mihi ni, joo, löysimme työn, sen minu- kans oli, yks, yst-, sellane, toveri ni ku, saim tuttuu siel, Narvas. ja, löysimme työl löysim asuno, nyt, pittä otta asunto- kirja ja panna kirjois et mis minä noisin nii ku asuma. nii ku siel, laki oli silloin. no, tulem minä sinne, tuonne tuonne tuonne tuonne, nii ku passilauta, minä näinikkä, voa tei- kaks kolt sanna, a sanon etti, minä haluaisin, vaan tähä, nii ku tähä tallo, perenaiselle, kirjoisse, (minä), asumaan noisin. minum paperit ku tehtii auki ja ku katsotti, sanotti vot poika. kakskymme neljä, tunti et sinu haisukaa ei olis tääl. kakskymme kaks vuotta, pojal ikkä, et minu haisuka ei olis, haise-ks minä kovast sis? no vot, hywä on. mie sano sil, se oli palkovnik [ven. eversti], mie sano kuule, minnehä (- -), mihi-kä minun om mentävä? sano mene sinne, mis sinä olet tullut. a minä olin tul Kalinskoist. no minä olin jo nii ko Vennääs ollut, vennää- kieli vähäse, nii, ymmärsi vähäsen ja, miul ol vähäse vennään jo kerrassa, sannoo naklosti [ven. röyhkeys]. mie sano nyt te voitte mennä, voit sinä mennä sinne no minä en, el lähe sinne! (- -) viette. (sit) minä, tulin tuonne Virommaalle. kävin siel oli Virommaal oli ystävi jälle, Kiiskalam poiki. no osotti et meil oj jo ostsetty, korjattu kokko. tulin sinne, naapuri pojalle, häneka pietti juttu ja, ja sitte kui, ei, minä ku, tulin, se oli nii ku Viron, sellane huutori [ven. erillistila], tulin sinne hyö ku näkivät a minnu oli se, rauttie sellane, vaatteet pääl, hyö aattelis jälle mikä lie poliis, jälle ketä ne korjat. aha. no, tulim sinne ja siis, otettii nii ku vasta hyvin (et), kuka sinä olet ja se olen. matka männö hyvin. mie saon, et minun om mäntä[vä] pois Viros aeta poi-, eij ole mihi, eij ole mihi jäävvä. no hywä. poiste poi, sitte se, herra myönsi, polkkovsa siunatti, no kak-, nelkym kaheksan tuntii. ku jo, mie s-, minä e- kerkinny ku, kaheskymmes neljäs tuntis. (siihe) annettii miul, (- -) suutkat [ven. vuorokausi]. no nii, olim mie siel, siel Kalevi Pillil, minä siel Tyynel vellel, jo (- -) käynet? oot?

EA: Joo, joo.

AM: tulin tähä, jälle Narva- kaup-, kas se oli Kohtlajärvi, tulin jälle Narva- kaupu-ki, otin oman sen matkalaukun se oli jo tyhjä. siel ei olt muul mittä ku, kintaat, ja sitte, villa-, -sukat. et (talveks, pääsi).a, miun ni ku, isän, veljä, ja serkut, ne olla jo siel Karjalas, Kemis. Vennää- Kemis. ja nyt minä piem matka sinne. a, mihi, mihi (- -) sinne männö, kuis, mihi tuuli viep. ja tulin minä, se matkan tuli- ja kuulim Pietaris, nii ku se om Lenikratis silloin, jo vaunus ja kassuus puhutaa meijen, kieltä. sinne ajetti kaikki, ku-, keku [?], ketä kuhuki sis. yks nuor pere, niil ol, suuret matkalaukut ja kaik ja lapset on, ja minä olin nii ku joutunt yhe-, minä noisin etti, auton. ja me tulti ihan nii ku yhte, paikka sinne, se oli, oliko se rapoossi pasjoolok, millane. ot, tulime sinne, ja, sellanen nyt on et nii ku, me istumme nuim, meneme jalkasi (nii ku) mänemmä, ja tullo minule vasta, silloi siel hevoose-ka veetetti vettä, juotava vettä. juotav[aa] vettä. ja, se, vana ukko istu si-, siel, nii ku, vesi-, -rattaalla kui se om, ja ohjas sitä hevoosta ja, vahti meijem pääl ja, (ki-), kiertää päätä kaik, ku-, (- -) etti, nyt, lissä jälle meile tuu·wwa väkke. ja ku, no minä osoten en tietäny, oste minä tiesin no siis en ole kolta [?] ollu nii ku, serku-, om-, minnu, (minun) serkun. aha. no hyö sanovat (- -), toiset, ah sitä olivat vastas peres, heijen ystävät. hyö san no nii no, kyl mie sinnu saatam sinne. ja ku hyö tulivat minnu saatma, se oli, nii ku, naapuris, toin talo, tulin tuppa, nu ku saomme tuonne, (meil o) jälle sana tuppa. o-, no nii pittääki siis. vot tuppa tulim, se, vanha ukko istu ja, siin tuvas, ja, vahti, ja kyssy, kelle ko sinä tulit? a heit oli kaks perhettä, siin yhes, pienes, (- -). mie sanno en sano, et, kelle mie san, a, siin oli kaks, yks oli Pillit, toist olti Mäkiset. oletko sinä pilliläisi mie (sano) en ole. oletko sinä Uljas Aulis, kuka sinä (heil oli), paljo poiki (- -). mie sano olem mie san minä olem Mäkisiä. ja ole, kaikkiiv viimene, a viimene, se oli, myö olim yhes suwus hänem poja-ka, täst, iha, Kiiskala-, ennä niim paljo myö toisi, vanat (eivät) tunteneet ennää meitä. myö olime tiete-ki jo, kasvaneet. myö olim vähäse nii ku tulleet sellaset, ei (ennää) tunteneet meil kettä. (ni se), istun, nytte sano, sano, istu hilja, älä kelle mittä puhu ennä. loppu työ, siel mis, ne velje miehet tekköö työtä, serkut. hyö tulevat kotti ja, ja katomm oiki, kukas sinun tunto! ja istuin noin, see toi sen, vähä sitä viina ja pani hyvät sapuskat istumme siin. tullooki vähän ajam peräst tullo vanemp, Oivi tullo kotti, tere, tere. se otta, riisu ja män, toise. tullo toin ei tunne. ja ei tunneta, (- -) tunneka. ja, mie tunnen se- ko minä tulin heil, et minä tiiän (- -) olla, a kun (no) ne ei tiiä, ku minä mittä ilmoten [?] tulen heille, (- - -), ja, tuli, yks sellane nii ku sa omme se oli, Eino, se oli kuu-, kuutta vuotta miust nuoremp ainaki. see tuli kui löi silmät päin, sano, Akseli, mis sinu hyy-, hullu sano tänne toi? mie (sano) hulluha toiki mie sano tän tarkkoi muuta (ku) aetaa hullui tuuwwa. aha. ja, no siin toiset kaik et kui nii kui nii kui nii ja no, ja, pojat sannovat, meijjen työhö sinä älä tule. kui nii mie sam minä tänn en jää. kerta minä olen yksin, perhettä minnu eijj ole minä vielä voiv vähä matkut-, -sella, Venämmaa on suur ja, ja (siel), löysin, toise paikka työn se oli Paakupa naisin huuli ne kutsutti. naisin huuli. (a vot), ja sinne, työ mitä, kantama, vail lastaama, niit hirsii ja puita, vaunus. sellan työ, a no, kuin, kuin, (- -) on norkka kakskymmä kaks sellaset nuoret, kahemmetriset, halot vai mit siel, hartial kanta ni, siit harteile panti sellaset nii ku, pehmenetti, muiten ei kanneta luu, harteil ei kanneta, tullo, nii ku, nahka pois. siis panti sellaset nii ku tyynet sellaset harteille siel (ne) pääle panti. vot niinikkä kannetti jalat värisöt. no, enkö minä siel teht ku, kuuta kaks. ja nytte se, löyvvetti (et), minun pittä armi männä. mitä minä näinikä nyt oov van. ja, löyvvettiiki, mie kätte vennääst minnu ei oteta armi, täst nyt, minul antti, et, (nii) ja serkulle toiselle (- -), armi. ja (ennä ei) ole mihi män pakkoka. nytte minä lähen armin nii ku karjalainen. karjalaisii-ka parvi. ni silloin tuoti meitä, Petroskoos ja Petroskoist vietii etes se oli, Keski-Venäjämaalle. no, armian aika meil mäni hyvin, minul mäni hywin, silloin eij ollut ett näät, nii ku nyt on sitä (- -), tetavsinat [ven. simputus]. ei olt silloi mittä se oli vapa. ja, olivat, vanat sotamiehet, ne olivat, mist tullet vas soast, nii ku ketä minä tuliv vaihtama se oli seitsemäv vuotta siel jo, k¡aike kyllält (- -) armit kaik. ot minä tulin (sille) vaihtama. ja, sittem, oli minul siel yks puuttu, ni ku, minä en tii kuin hä sannoo suomeks, e, nuus too (- -),.

EA: (- - -) paruuski [sanokaa venäjäksi].

AM: a, rus-, no tullo (- -) venäjäks (- -) sersat [ven. kersantti]. (no vot), sielt on nii ku. hää sano kuule, no venäjäks puhu sano, kuule mist sinä olet, mie sano minä ole- Ki-kssipi rajonist. oho. kuule minähä olen sinu-ka sano, sana, simlik [ven. maanmies]. émémhe. minä sano, Lomanoossovast. a no, niin, oli siel, hää oli nii ku sanotti, yliaikai, (sestrovsik) [ven. ylimääräistä palvelusta suorittava], jäännyt, toisee nii ku aika ja, se sano kuule sano, a meiet ei otettu omal aika meit otti kaht vuotta myöhempis armi. jos otetti (nii ku) kaheksantoist me otetti (sis) kakskymme kaks, kakskym-, no, kahv vuuen ero oli. hää sanno, no nii noin mitä pittä olla sano pittä olla. se, sano no e-kä viel (noinikkä) nalja tekkö enkä minä sano sinule sitä tuota aftomatti [ven. konepistooli] anna sano, en uso mie sano no sehä o-ki hywä olla armias ko aftomattika minul ei usota. aha. no se ei (sene) peräst et hään eij uskonnut, a hää ei halua me sano miks, mikä on hää sano, tuotaha pittä aim, puhasta. (ku) jos käyvvä ampumas mis pu-, o nii ku oppimas sis, no nii. (sit), oli miul se, annetti nii ku loma, käyvvä, täs kotikyläs. aha, a ko- nyt (vähä) sinne, kotikyllä isä, lasti Venäjäm maalt perrää sene ku Staalin kuoli, ni minä olin jo armis se oli nii ku saotti, nii ku armim perheen joo sellane. (vot). ja hee tulivat tänne, asunto, asunt tämä oli kaik oli purettu talo no ei no, ei olt tuota lattiaat eikä katto eikä, no oli va, hirsi, seinä seisoot. ehe. ja sitten, tääl minä kävin, sit menin takas viel vuuvven aika olin, ja, aika mäni, kolt vuott olin siel. kolt vuotta ku, se aika meni, nii ku ohi, ja tulin, tänne tulin, jälle isäl ja äitile tänne ja tääl oli jo, perhe. ja kuin joutu isä tänne. enne sitä, meijjen mis myö elim Venäjäm maal, se oli siel, kohal. sielt tuli vot minä en tie tuot soim-, suomen sanna, mist, oli nii ku, verpofka [ven. värväys], väkke. ja se, oli, tähä kyllä. tähä, Konnule ja (tän). no meien, saomme vanaisä, meni ke·rran sinne, sanoi minä haluu- kera männä tuonne nii ku, toisii- kans. nii ku hään sanoi a katsoot, Vennäm poika katsoot et sinä ole venäläinen. sinä olet, mikä liene muukalainen. se sanno t onko sinul mitä, paperii vait, (etti), kuka totistaa sin, hää sano juu minul on. a meil täs oma ikä on eletty (- -) passit. kuin tuli kaheksantoist vuotta (- -) antti jokahiil passi. hää otti sen, passi ja näyttä vot siin om minun sano nimi sukunimi vuosluvut kaik on. ja, synnymkohat ja kaik, hyö (ku sanovat), ei sano, Antre Pavlowa. sinun sinne ennä eij ole mäntäväs, ja nytte teille om pantu, suljettu kaikki ne. vot, sinä anna se, mikä sinul on siel talo, vot, tuo nii ku nyt, (teine) piti anta pois. a, minä annan (et), myö annamme teille, toisen Venäjäm maal. hää sano, vot, kui-ka te haluutta vai ette haluu no minä en luovu tuos talos ku hää tään talon takia tuli tänne. sitä ei voint kui-ka tehä. no ovt. ja sit sano minul on viel kaks poika minul o- kaks, tytärtä, no, eihä ne kaikki siis tänne saa surmoota [?]. (- -). (ja) vot ja perrää sitte tuli häv viel itseki pääs tänne. vot. a siel sanotti jo ko tulivat tänne, siis ne venäläist olti tääl. niis meijje- kylliis mis myö, asum. se oli vhäsen jo häntä kirvensi. et hänen ei saannut tulla, a se Venäjä miehe voi tulla ji asu vieras, talos. no vot, sillon oliki (jo), tulim aja tulti kera, tiukat. pyyvvetti kalla ja minule pyysi se, se vanaisä ja sisko pyysi kalla, ja hää sanoiki minule, poika sano, sinä et lähe kalla pyytämä. meil eij ole rahhaa minnekä voim elä. sinun om mäntävä jälle etsimä rahha, ja autat meitä, rahas. rahas. no nii, site minä, ahah, näin on, näin on hyvä, no on, ja minä menin tuoho naapuri, tuos oli, savvutetti kalla Kurkulas. se ol ykstois kilometri. minä menin sinne, otetti työlle kaik, ja kesäl minä ajoin se oli ykstoist (- -) matka, kesäl minä ajoin sinne pyöräl, yli päivän. siel minul (annetti) pikkaraine (nii ku) asunto sellain mis voi asua, talvel, olin, suksil. (- -). kävin ai- kois (- -). kois siis otin tän, leipä, (- -) maito ja lihha a tänne toir rahat. aha, ja (vot), Venäjäm poika yks sanno, sanno kuule sano, no (- -) sinä ole valke piletnik, valke, se oli nii ku no, pello piletnik [ven. sotapalveluksesta vapautettu]. mie sano en ole mie (sano) minähä ole terve ihmine. me sano tähä on, tehhä sano, oppiline sano et, autokuljettaji. mie sano kuka minnu otta ku minä yritteliv Venäjäs männä rauttien työlle oppima. rauttien työl, minule sanotti et sinä sinne et kelpa. no kui ei kelpa (- -), nytteki, olin niinikkä et ehä minä nyttekä kelpa. no, menim kahekeste, hää sano, kaik otetaa ni miks tätä poika ei saa ottaa sinne? no hywä. otetti minä sinne, ja, oppisin, (- -), sain ajokortit. se oli jo, viieskymmenäs, olikos to, yheksäs vai, kuuvves vuos ku (- -). (vot), sain ajokortit, ja ni siel vähän (- -) meni aika ja minul annettii aoto, alon tehä valtion autol työtä. se auto vähän (- -) pietti, se jäi, et ei ole ennää sitä auto tarvis, vieti, auto Lenriipa ja minä menin (- -), myös, Lenriipa, (- -) aikaa olil Lenriip as Lenriipas saotti eikä meilkä ole tarvis. (siis) auto ajetti, Ki-sippi, minä meni myös Ki-kssippi et, työtä ain tekkö miel tehä ol halu tehä työtä. aja. ja perrä ku minä, tulin jo Ki-ksippi, vähän (aika) olin siel, miul tul äiti läsimä. minä hylkäsin sen auton, hylkäsi- Ki-ksepi tulin tähä, kyllä. tuli- kyllä, jo jälle minä ei mänt kalamieheks. en halunt männä minä kalamieheks kerta meill oli kalamiehi. kallaa meil oli ja, sittem minä mänin, no, nii ku sovhoosi, valtion työl jälle jälle olin autokuljettajanna. ja monet, kuljettajat minä olin, ja sitte ku minä olin autokuljettajaks ku, alon, ku istuisin, siis kakskymment vuotta (- -), ei olt oikii, tääpsel kahtkymmene vuotta (- -) täs kuormaautol, i sit, perrä senen, no minä olin, kuin saota nii ku, yksinäine perhet, omma perhet ei olt. (vot). ja, sit mie, män, Elma- ka saati tuttavaks ja, hää sano (et) hylkää sie kaik, eiks sinnu viel (kyllähytty) miul oli jo, vuosii pallo ja, hylkää sano, Narvas on töitä ja Narvas on tyttöi, minä kaik hylkäsi mänin Narva. a isä ja äiti jäivät tänne. a sin-, sillo oli vapa Narva (- -) voip käyvvä ja kons vaa halut, (vot),. ja, sielt, minä mäni, autopussin pääll olim pussi-kuljettajanna, kakskymment kaks vuotta. ja sielt, mie läksin, eläkkeelle, perä senen, ja nyt, olen, (- -). vot, ja se nyt, yks miul on loppu koko se, mänö. eikä (- -). a kalla pyyvvän vaa, sev vert vaa jos on itsettä [!] vart, ei minul (ole) omma venettä, pari verkko on isält jäännyt, ja pari ryssä on jään isält (- -) minä, kalas pien. (ot). a itse nii ku valt-, kolhoosi kalamies (minä en ole olt). no vot,. [nauhoitus päättyy.]